TURUN YLIOPISTO
Historian laitos

RAINIO, LIISA: Yhdysvaltain Intian politiikka vuosina 1942-47.

Pro Gradu tutkielma , 145 s
Yleinen Historia
Tammikuu 1987
 

Ennen toista maailmansotaa oli Yhdysvaltain ja Intian keskinäinen kanssakäyminen melko vähäistä, mutta sodan lähestyessä maiden väliset kauppayhteydet vilkastuivat niin paljon, että Lontoon kautta kulkeva virallinen yhteydenpito alkoi tuntua liian hankalalta. USA:n ja Intian välille solmittiinkin v.1942 puoli-diplomaattiset suhteet ja yhteydenpitoa voitiin jatkaa suoraan Washingtonista Delhiin. Intian asema USA:n ulkopolitiikassa jäi kuitenkin edelleen vaatimattomaksi. Muutos tilanteeseen tuli helmikuussa v.1942 japanilaisten vallattua brittien hallussa olleet Singaporen ja Burman. Kuukauden päästä he jo pommittivat Intian kaakkois rannikkoa.

Roosevelt ja Churchill olivat sopineet aloittavansa sotatoimet Aasiassa vasta sitten, kun saksalaiset oli voitettu. Japanilaisten saapuminen Intian porteille pakotti heidät kiinnittämään huomionsa maan puolustukseen. He päättivät aloittaa välittömästi Intiassa Burman rintaman valmistelut ja ensimmäiset amerikkalaissotilaat saapuivat maahan jo maaliskuussa v. 1942.

Intialaiset olivat vaatineet itsenäisyyttä briteiltä jo aikaisemminkin, mutta nyt heidän vaatimuksensa kovenivat. He eivät suostuisi puolustamaan maataan elleivät britit antaisi heille välitöntä itsenäisyyttä. Sitä britit eivät tehneet. Roosevelt huolestui Intian sisäpoliittisen kriisin vaikutuksista maan puolustuskykyyn, sillä USA:n avustukset Kiinaan pystyttiin kuljettamaan enää Intian Himalaja vuoriston kautta japanilaisten Burman valtauksen jälkeen. Jos japanilaiset valtaisivat Intiankin, USA:lla ei olisi enää mahdollisuuksia avustaa Kiinaa. Sen jälkeen japanilaiset pääsisivät helposti koko Aasian herroiksi ja todennäköisesti karkottaisivat valkoisen rodun edustajat Kauko Idästä. Roosevelt kannatti keväällä v.1942 Intian välitöntä itsenäistymistä, sillä se olisi poistanut maan sotaponnisteluiden päällä leijuvan uhan. Britit eivät kuitenkaan kaivanneet amerikkalaisten neuvoja Intian sisäpoliittisten asioiden selvittämisessä, sillä he uskoivat näiden vain pyrkivän lisäämään omaa vaikutusvaltaansa heidän siirtomaassaan. Churchill ja Roosevelt eivät v.1942 kevään jälkeen keskustelleet Intian sisäpolitiikasta, mutta USA:n ulkoministeriö seurasi huolestuneena v.1944 saakka Intian sotaponnisteluiden kehittymistä. Amerikkalaisten suorittama Burman rintaman avaus poisti lopulta japanilaisuhan Intian porteilta ja sen jälkeen USA:n kiinnostus Intiaan huomattavasti laimeni.

Kiinan kommunistien lopullisen voiton alkaessa varmistua v.1946 lopulla kääntyi USA:n ulkoministeriö jälleen huolestuneena seuraamaan Intian itsenäistymiskysymyksen kehittymistä. USA toivoi maan itsenäistyvän yhtenä valtiona, mutta hyväksyi varauksetta sen jaon kahteen valtioon. Pääasia oli, että uudet valtiot säilyttäisivät ystävälliset suhteet USA:han. Varmistaakseen tämän se keskittyi keväällä v.1947 neuvotteluihin uusien valtioiden tulevien päämiesten kanssa. Pakistan ja Intia ottivat mielellään vastaan USA:n tarjoaman avun, sillä ne aavistivat tulevansa vielä tarvitsemaan sitä hyvin kipeästi.