TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
Terho Puustinen
Pro gradu -tutkielma, 158 s.
Yleinen historia
Toukokuu 1996
Tutkielmassa selvitettiin Helsingin Sanomien, Uuden Suomen, Dagens Nyheterin ja Svenska Dagbladetin suhtautumista Viron, Latvian ja Liettuan itsenäistymiskehitykseen vuosina 1989-91. Survey-tyyppisen vertailevan tutkimuksen avulla kartoitettiin lehtien Baltiaa käsitelleet pääkirjoitukset, joista etsittiin kantaaottavia aineksia. Tutkimuksen perushypoteesina oli, että suomalaiset lehdet suhtautuivat ruotsalaislehtiä varovaisemmin brittien pyrkimyksiin ja seurasivat varsin läheisesti Suomen hallituksen ulkopoliittista linjaa.
Tutkimusaikavälin kahden ensimmäisen vuoden aikana suomalaiset lehdet kirjoittivat määrällisesti selvästi vähemmän Baltiasta kuin ruotsalaislehdet. Kannanotoissa korostettiin erityisesti vuonna 1989 realismia ja malttia. Ruotsalaiset lehdet keskittyivät vuoden 1989 aikana Ruotsin Baltian-politiikan arvostelemiseen, ja ne suhtautuivat balttien pyrkimyksiin myönteisesti. Ruotsin hallitus muutti Baltian-politiikkaansa vuoden 1990 aikana aktiivisemmaksi, mistä ruotsalaislehdet ilmaisivat tyytyväisyytensä.
Vuosien 1990-91 aikana Baltian itsenäistymiskehitys muuttui kriisiksi, mikä heijastui myös tutkittujen lehtien kommenteissa. Liettuan maaliskuun 1990 itsenäisyysjulistus käynnisti suomalaislehdissä Suomen Baltia-politiikan ahkeran arvioinnin, joka sai vuoden 1991 tammi-helmikuussa jopa kiihkeitä sävyjä. Helsingin Sanomien arvostelu kohdistui voimakkaasti presidentti Mauno Koivistoon, jota myös ruotsalaislehdet kritisoivat. Suomalaislehdet käsittelivät vuoden 1991 aikana Baltian itsenäistymistä määrällisesti enemmän kuin ruotsalaiset.
Tutkimusaikavälillä erot olivat enemmän lehtikohtaisia kuin maakohtaisia. Dagens Nyheter tuki balttien pyrkimyksiä muita selvemmin; lehden argumentaatio keskittyi moraalisiin perusteluihin. Helsingin Sanomien baltti-näkemykset kehittyivät jatkuvasti myönteisempään suuntaan, mutta lehti osoitti balteille myös kritiikkiä. Svenska Dagbladet korosti Baltian kysymyksen kansainvälistä kontekstia ja osoitti tukeaan Mihail Gorbatshovin politiikalle muita lehtiä kauemmin. Tasapainotteluun pyrkinyt Uusi Suomi oli tutkituista lehdistä selvästi varovaisin.
Tutkimus kyseenalaisti hypoteesinsa. Lehtien näkemykset olivat tutkimusaikavälin lopussa niin lähellä toisiaan, ettei selviä maakohtaisia eroja voida osoittaa. Realismi-moraali akselilla liikkuneessa keskustelussa lehdistö ampui kovimmat nuolensa sekä Ruotsissa että Suomessa kotimaahan. Kansainvälisen politiikan vaikuttajia oli vaikeampi arvostella kuin oman maan ulkopoliittista johtoa. Kokonaisuutena Suomen ja Ruotsin valtalehdistö tuki selvästi Viron, Latvian ja Liettuan itsenäistymispyrkimyksiä. Tukea osoitettiin kuitenkin hyvin erilaisilla tasoilla. Ruotsin ja Suomen lehdistön suhtautumiserojen selvittämisessä tarvitaan jatkotutkimusta, jonka kohteeksi tulisi ottaa suurimmat maakuntalehdet ja iltapäivälehdet.