TURUN YLIOPISTO Historian laitos / Humanistinen tiedekunta PULLO, HELI: Kirjavia näkemyksiä hajonnasta ja koheesiosta. Kylmän sodan Pohjoismaa-kuva ranskalaisessa ja länsisaksalaisessa historiantutkimuksessa 1950–1970-luvuilla Pro gradu-tutkielma, 111 s. Yleinen historia Maaliskuu 2009 Tutkimuksen aiheena ovat 1950–1970-luvuilla julkaistut ranskalaiset ja länsisaksalaiset Pohjoismaiden historiaa käsittelevät tutkimukset. Työ on luonteeltaan historiografinen, eli päämääränä on selvittää millaisen kuvan ranskalaiset ja länsisaksalaiset historioitsijat antoivat Pohjoismaista oman kulttuurinsa ja kylmän sodan vaikutuksen alaisina. Tarkasteltavana on ollut neljä ranskalaista ja viisi länsisaksalaista tutkimusta. Ranskalaiset teokset ovat Pierre Jeanninin Histoire des pays scandinaves (l.painos 1956 ja 2. painos 1965), Charles Zorgbiben Les États-Unis Scandinaves (1968) ja Jean-Jacques Folin Les pays nordiques aux XIXe ja XXe siècle (1978). Saksalaiset teokset ovat Walther Hubatschin Die Deutschen und der Norden (1951) ja Unruhe des Nordens – Studion zur deutsch-skandinavischen Geschichte (1956) sekä Ulrich Bracherin Geschichte Skandinaviens (1968), Arthur E. Imhofin Grundzüge der nordischen Geschichte (1970) ja Martin Gerhardtin & Walther Hubatschin Deutschland und Skandinavian im Wandel der Jahrhunderte (2. painos 1977). Olen lähestynyt tutkimuskenttää kolmen näkökulman kautta. Ensimmäisessä käsittelyluvussa tarkastelen, miten tutkijat ovat mieltäneet Pohjoismaiden alueen ja mitä käsitteitä alueesta on käytetty. Toisessa käsittelyluvussa kiinnitän huomioni siihen, miten Pohjoismaiden asema ja toiminta on nähty kylmän sodan aikana. Viimeisessä käsittelyluvussa perehdyn siihen, miten Suomi on esitetty toisaalta Pohjoismaihin kuuluvana, toisaalta muista Pohjoismaista eroavana. Pohjoismaiden määrittely on tuottanut tutkijoille hankaluuksia. Kysymykseksi on noussut, mitkä viidestä Pohjoismaasta kuuluvat "Pohjoismaihin" tai "Skandinaviaan". Saksalaiset tutkijat ovat ranskalaisia enemmän kiinnittäneet huomiota käsitteenmäärittelyn kysymyksiin samoin kuin ongelmaan siitä, onko Pohjoismaat nähty ulkopuolisten silmin yhtenä kokonaisuutena vai onko huomattu myös Pohjoismaiden väliset erot. Kylmän sodan tilanteessa kaikki tutkijat nostavat esiin Pohjoismaiden valinnanvaikeudet itä- ja länsiblokin välillä sekä ongelman pohjoismaisesta puolueettomuudesta. Osa tutkijoista esittää puolueettomuuden Pohjoismaille perinteisenä suuntana, ja varsinkin Ruotsin roolin tärkeyttä on korostettu. Suomi on nähty historiansa puolesta kiinteänä osana Pohjoismaita. Suomen on kuitenkin nähty eroavan muista Pohjoismaista kielensä ja etnisen ryhmänsä lisäksi myös itäisen sijaintinsa ja siitä kumpuavan politiikkansa kautta. Tutkimustulokset osoittavat, ettei ranskalainen tai länsisaksalainen Pohjoismaiden tutkijoiden joukko ole yhtenäinen. Henkilöiden välisillä eroilla on vaikuttanut olevan enemmän merkitystä annettuun Pohjoismaa-kuvaan kuin tutkijan kansalaisuudella tai kirjoitusajankohdalla. Asiasanat: historiankirjoituksen historia, historiografia, Ranska, Länsi-Saksa, Pohjoismaat, Skandinavia, 1900-luku, kylmä sota.