TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
PÖYHÖNEN, KARI: Valistusfilosofi Voltairen käsitys rikollisuudesta
Pro gradu tutkielma, 111 s.
Yleinen historia
Huhtikuu 1991
Tutkimuksen aiheena ovat ranskalaisen valistusfilosofi Voltairen (1694 1778) mielipiteet rikollisuudesta ja sen syistä, sekä keinoista ehkäistä sen olemassaolo. Tutkimus on aatehistoriallinen tutkimus, joka pyrkii vertailemaan Voltairen käsityksiä rikollisuudesta 1700 luvun Ranskan sosiaalihistorialliseen taustaan. Voltairen käsitysten kautta on mahdollista hahmottaa valistuksen sosiaalista asemaa aikansa yhteiskunnassa. Käytetyistä lähteistä keskeisin on Voltairen kirjeenvaihto. Lisäksi tärkeitä ovat Voltairen teoksista 1760 ja 1770 luvuilla julkaistut kirjat Dictionnaire philosophique, Commentaire sur la livre des delits et peines ja Prix de la justice et liberte. Taustana ja vertailuaineistona olen käyttänyt myös muuta valistuskirjallisuutta, josta tämän työn kannalta tärkeimpiä ovat Encyclopédie ja Montesquieun Lakien henki.
Voltaire ei juuri kirjoittanut suoraan rikollisuudesta. Siitä kirjoittaminen oli hänelle keino puuttua aiheeseen liittyviin yhteiskunnallisiin epäkohtiin filosofisesti, kritisoida vallitsevia oloja tai tarjota parannusehdotuksia. Voltairesta mielipide ei voinut olla rikos. Siksi rikokset uskontoa tai moraalia vastaan oli hänestä jätettävä omantunnon tuomittaviksi. Tästä huolimatta hän ei hyväksynyt täydellistä mielipiteen vapautta. Varkaus ja muut omaisuusrikokset olivat Voltairesta rikollisuutta, mutta hän ei mitenkään korostanut niiden yleisyyttä. Väkivaltaan Voltaire puuttui vain kun se johti kuolemaan tai siihen liittyi muuta rikollisuutta. Hänen hiljaisuutensa siitä kieli hänen turvatusta yhteiskunnallisesta asemastaan. Rikollisuuden syistä Voltaire esitti uudenlaisia käsityksiä. Hän ei uskonut ihmisluonnon pahuuteen, vaan hänestä rikollisuuden syyt olivat ympäröivässä yhteiskunnassa. Ihminen oli pohjimmiltaan hyvä, mutta yhteisön vaikutus saatoi korruptoida hänet. Rikos ei kuulunut Voltairesta ihmisluontoon, vaan oli sen sairautta. Voltairelle tärkein syy rikollisuudesta kirjoittamiseen oli oikeuslaitoksen kritisoiminen. Tutustuminen italialaisen Beccarian ajatuksiin oikeusuudistuksesta sai hänet esittämään kitkerää kritiikkiä. Hänestä rikoslakien tuli olla yhdenmukaisia, kidutuksesta tuli luopua ja rangaistuksista tehdä inhimillisiä ja hyödyllisiä. Voltaire uskoi, että hyvät lait ja niiden tehokas toimeenpano ehkäisisivät parhaiten rikollisuutta. Tästä huolimatta hän halusi varata mahdollisuuden kidutuksen käyttöön ja kuolemantuomioon. Kaikkiaan Voltairen tekstit kertovat hyvin sen että, hän ja koko valistus olivat 1700 luvun ranskalaisen yläluokkaisen kultturin tuotteita. Heidän sosiaalinen asemansa oli turvattu ja kun he vaativat uudistuksia, he eivät suinkaan halunneet kyseenalaistaa vallitsevaa yhteiskuntajärjestelmää.