TURUN YLIOPISTO
Historian laitos/ humanistinen tiedekuntaPARVIAINEN, HEIKKI: Kansainvälinen adoptiotoiminta Suomessa vuosina 1970-2000
Pro gradu, 108 s.
Yleinen historia
Lokakuu 2002
Tutkimuksessa tarkastellaan adoptiotoiminnassa tapahtuneita muutoksia sekä väestökehityksen, adoptiojärjestöjen toiminnan, lainsäädännön, perhepoliittisten tukimuotojen ja ulkomaalaisasenteiden vaikutusta adoptiotoimintaan Suomessa vuosina 1970-2000. Tarkastelun painopiste on kansainvälisen adoptiotoiminnan käynnistymisen ja kasvun syiden selvittämisessä, koska lasten adoptointi ulkomailta Suomeen alkoi samaan ai-kaan kun kotimaan adoptiot vähenivät. Suomessa adoptoitiin 1970-luvun alussa noin 500 lasta vuodessa ja lisäksi lapsia luovutettiin adoptoitavaksi ulkomaille, 1990-luvun loppuun mennessä adoptioiden määrä oli vuosittain enää noin 50. Virallisen arvion mukaan Suomessa oli vuonna 2000 noin 1900 ulkomailta adoptoitua lasta, joista 1606 oli tullut maahan vuoden 1985 jälkeen.
Suomessa vuosina 1970-2000 tehtyjä adoptioita ei ole tilastoitu kuin osittain, joten tut-kimuksessa on koottu Tilastokeskuksen ja adoptiojärjestöjen tiedoista sekä tutkimuksista mahdollisimman kattava tilastot kotimaisista ja kansainvälisistä adoptioista sekä Suomesta ulkomaille adoptoiduista lapsista. Kansainvälisistä adoptiolapsista yli 30 prosenttia oli kotoisin Venäjältä ja lapsia hankkivat pääasiassa lapsettomuudesta kärsivät avioparit. Tilastojen sekä adoptiolapsia ja -vanhempia koskevien tietojen perusteella adoptioiden kysyntä oli Suomessa koko tarkastelujakson ajan melko vakio, lasten adoptioita tehtiin sekä 1970-luvulla että 1990-luvun lopussa noin 400-500 vuodessa. 1980-luku oli eräänlainen siirtymävaihe, jolloin lapsia ei ollut saatavilla riittävästi. Kansainväliset adoptiot korvasivat näin ollen kotimaan adoptioiden vähenemisen.
Adoptiojärjestöt ja adoptiolainsäädännön muutokset vaikuttivat 1980-luvulla nopeuteen, jolla adoptiotoiminnan painopiste muuttui kotimaisesta kansainväliseksi. Perhepoliittisella lainsäädännöllä oli merkitystä etupäässä kotimaisten adoptioiden vähenemiseen 1970-luvulla. Ulkomaalaisasenteita oli mahdollista seurata ainoastaan tarkastelujakson jälkimmäiseltä puoliskolta, mutta tänä aikana niiden ja adoptioiden määrän välillä oli havaittavissa yhtäläisyyksiä. Asenteiden tarkastelun perusteella ulkomaalaisiin myönteisimmin suhtautuviin väestöryhmiin kuuluvat hankkivat muita useammin kansainvälisiä adoptiolapsia, mutta lapsettomuushoidot ja kotimainen adoptio olivat ulkomaista adoptiolasta halutumpia vaihtoehtoja lapsen saamiseksi.
Asiasanat: adoptio, kansainvälinen adoptio, sosiaalihistoria, lastensuojelu, historia, lainsäädäntö, adoptio