TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
PÄRSSINEN, MARTTI: Andien esi-inkalaiset maatalouskulttuurit ja Inkavaltion kehitys
Pro gradu tutkielma. 166 s., 5 liites.
Yleinen historia
Marraskuu 1983
Tämän työn tarkoituksena on tutkia sitä pitkää kehitystä Etelä-Amerikan Andeilla. joka johti maatalouden keksimisestä ajanlaskun alkua edeltäneiltä vuosituhansilta 1500-luvun alun Inkavaltakuntaan. Erityisen paljon huomiota tutkielmassa saa Inkavaltakunnan sisäinen kehitys sosiaalisen järjestelmän, hallinnon ja maatalouden osalta. Työssä tarkastellaan myös laajalti Inkavaltiosta kertovia kirjallisia lähteitä ja niiden käyttöön liittyviä ongelmia. Oman lukunsa on saanut myös Andien alueen ympäristöolosuhteet, missä yhteydessä tutkitaan myös ilmaston kehitystä.
Inkoja edeltävältä ajalta keskeisen lähdemateriaalin muodostavat arkeologiset tutkimukset, sillä tuolta ajalta ei ole juurikaan säilynyt historiallisia tietoja. Inkavaltion osalta tärkeimmän lähdeaineiston muodostavat alkuperäislähteiksi katsottavat kronikat sekä hallinnolliset tarkastuskertomukset eli ”visitat” 1500-1600 luvuilta. Julkaistujen alkuperäislähteiden lisäksi on työssä käytetty eräitä kirjoituksia, joita säilytettään Sevillan arkistoissa Espanjassa. Inkoja käsittelevää tutkimuskirjallisuutta työssä käsitellään vain pääasiassa kriittisen lähdetutkimuksen valossa.
Tässä tutkimuksessa on tultu siihen tulokseen, että varsin monet espanjalaiset kronikoitsijat ovat kopioineet mainitsemiaan tietoja varhaisemmista kronikoista ja että tällaisia lähteitä ei voida pitää toisistaan riippumattomina. Lisäksi on todettu, että eräät kronikat eivät ole suoranaisia kopioita aikaisemmista teoksista, vaikka niissä on käytetty mallina varhaisempia kirjoituksia, joita on sitten osittain muuteltu ja täydennetty muilla tiedoilla. On myös osoitettu, että toisinaan tutkijat ovat perustaneet Inkavaltiota koskevat väitteensä liian suppean lähdemateriaalin varaan, ja että he eivät ole läheskään aina selvittäneet alkuperäislähteiden keskinäisiä riippuvuussuhteita.
Tutkimuksessa kyetään osoittamaan, että ilmasto oli Andeilla normaalia kylmempi ja kuivempi 1400-luvulla ja 1500-luvun alussa. Ilmastonmuutos merkitsi vuoristoseuduilla epävakaita oloja ja se oli osaltaan vaikuttamassa ehkä heimojen voimakkaaseen liikehdintään. Samaan aikaan ajoittuu myös inkojen voimakas ekspansio Cuzcon laaksosta yli koko Keski- Andien alueen. Mitä todellisia vaikutuksia ilmastonmuutoksella oli inkojen valloituspolitiikan onnistumiselle, ei ole selvitetty.
Inkavaltion luojina voidaan pitää Pachacutia (n.1438-1471) ja Topa Incaa (n.1471-1493). Heidän aikanaan vallattiin suurin osa Inkavaltion alueista. Heidän hallituskausinaan vakiintui myös inkojen sosiaalinen järjestelmä, jossa inkan arvonimeä kantaneet henkilöt lukeutuivat ylempään aatelistoon. Paikalliset heimopäälliköt perheineen muodostivat alemman aateliston tavallisen maata viljelevän kansan jäädessä suureksi alaluokaksi. Pachacuti uudisti hallituskautenaan Cuzcon perustuksiaan myöten, hän nimitti valtakunnan provinsseihin inkakuvernöörit, tocricocit; hän rakensi teitä ja siltoja, aloitti laajat väestönsiirrot jne . Topa Inca jatkoi paljolti hänen työtään mm. luomalla desimaalisesti järjestetyn hallintohierarkian. Tutkimuksessa todetaan lopuksi, että varhaisten kulttuurien vaikutus Inkavaltioon on ollut hyvin suuri, mikä näkyi erityisen selvästi mm. inkojen maataloudessa. Inkojen suuruus piili heidän kyvyissään omaksua alistamiensa kansojen tapoja.