TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
EIJA PAKOLA: Uusi ja vanha vastakkain Opiskelijaradikalismi ja perinteinen vasemmisto Ranskassa Algerian sodasta (1954-62) toukokuun 1968 tapahtumiin
Pro gradu tutkielma, 127 sivua, 2 liitesivua.
Yleinen historia
Syyskuu 1990
Tutkielman aiheena on Ranskan vasemmistolaisen opiskelijanuorison tuntema antipatia maan perinteistä poliittista vasemmistoa kohtaan. Tutkielman tarkoitus on selvittää, miksi laajentuva opiskelijaliike, joko heti alusta alkaen oli leimautunut vahvasti vasemmistolaiseksi, ei halunnut integroitua vanhaan poliittiseen vasemmistoon. Ranskan vanhaa vasemmistoa edustaa tutkielmassa nimenomaan kommunistinen puolue, koska se oli tutkimusajankohtana Ranskan relevantein vasemmistopuolue, joten opiskelijat olisivat siis voineet samaistua siihen. Niin ei kuitenkaan käynyt; kyse oli nimenomaan opiskelijoiden omasta halusta pysytellä erossa ja ulkopuolella.
Ranskan vasemmistolainen opiskelijaliike oli syntynyt Algerian itsenäistaistelun aikana 1950-luvulla ja voimistunut – kansainvälisen mallin mukaisesti – seuraavalla vuosikymmenellä Vietnamin sodan aiheuttaman oppositioliikehdinnän myötä. Kotimaisten ja kansainvälisten konfliktien ohella kommunismin sisäisestä kriisistä juontanut opiskelijoiden radikalisoituminen johti nuoret vasemmistolaiset nopeasti eri leiriin kommunistisen puolueen kanssa. Erimielisyyksistä huolimatta yhteistyön kulisseja onnistuttiin kuitenkin ylläpitämään toukokuun '68 tapahtumiin saakka. Silloin ne monien muiden pyhinä ja oikeina pidettyjen arvojen mukana kaatuivat ryskyen kumoon.
Tutkielman perusteemana on uuden ja vanhan, modernin ja perinteisen ajattelun konfrontaatio, joka oli hallitsevana piirteenä koko Ranskan sodan jälkeisessä yhteiskunnassa. Yhtenä esimerkkinä uudesta ajattelusta perinteisen yhteiskunnan keskellä oli opiskelijaliike, joka kansainvälisenä, spontaanina ja dynaamisena edusti modernia poliittista voimaa. Se toimi kaikkien perinteisten apparaattien ohi, yli ja ali.
Tässä tutkielmassa korostetaan ranskalaisten erityispiirteiden merkitystä maan vasemmistolaisen opiskelijaliikkeen syntymisen kannalta, mutta on muistettava, että opiskelijoiden radikalisoituminen oli kansainvälistä. Se tapahtui kaikkialla lähes samanaikaisesti. Opiskelijaliikkeen syntymisen edellytyksenä oli erityisen opiskelijamentaliteetin muotoutuminen. Mentaliteetilla tarkoitetaan jonkin ryhmän mielenlaatua, maailmankuvaa tai elämäntapaa, ja sen perustana ovat yhteisön yhteiset kokemukset. Mentaliteettien historia edustaa uutta historiantutkimusta; laventaessaan ja syventäessään historiantutkimuksen tutkimuskohdetta se on tuonut vanhempien tutkimusten kuninkaitten ja mahtimiesten rinnalle tavallisen kansan ja yhteiskunnan marginaaliryhmät, kuten esimerkiksi lapset, nuoret, vanhukset tai opiskelijat.
Tutkimuskohteen ohella mentaliteettihistoria on laajentanut historiallisen lähteen käsitettä. Tämän tutkielman kannalta tärkeimpiä lähteitä ovat olleet opiskelijaliikkeen tuottama aikalaiskirjallisuus sekä erityisesti graffitit eli seinäkirjoitukset, jotka osuvasti tiivistivät opiskelijoiden tunteita sekä ajan hetkeä ja henkeä.