TURUN YLIOPISTO
Historian laitos, Humanistinen tiedekunta

PAALUMÄKI, HELI: Kohti mahdollisia tulevaisuuksia - Bertrand de Jouvenelin 
ajattelu tulevaisuudentutkimuksen käännekohdan ilmentäjänä 1960-luvun 
Ranskassa

Pro gradu -tutkielma, 143 s., 2 liites.
Yleinen historia
Huhtikuu 1998

Tutkielman aihe on tulevaisuudentutkimuksessa 1960-luvun alussa tapahtunut käänne, jolloin teknokraattinen edistysajatteluun pohjautuva tulevaisuudentutkimus sai rinnalleen ns. prospektiiviajatteluun perustuvan humanistisen tulevaisuudentutkimuksen. Tutkimuksen tavoite on löytää Bertrand de Jouvenelin ajattelun paikka analysoimalla sitä tulevaisuusajattelun kehitystä ja hiipumassa ollutta edistysajattelua vasten. Tässä tarkoituksessa kysytään ensinnäkin, millainen oli Jouvenelin käsitys tulevaisuuden luonteesta ja sen muodostumisesta yksittäisen toimijan ja historiallisen kehityksen tasoilla. Toiseksi tarkastellaan Jouvenelin käsitystä tulevaisuudentutkimuksen tieteellisestä luonteesta ja tutkimuksellisista periaatteista. Kolmanneksi kysytään, millaisina Jouvenel näki tulevaisuudentutkimuksen käytännölliset ja yhteiskunnalliset tehtävät ja sen organisaation. Näihin kysymyksiin vastaaminen johtaa pohtimaan myös, miten tulevaisuuden avoimuus tai determinoituneisuus sekä menneisyyden ja tulevaisuuden suhde toisiinsa ilmenivät Jouvenelin ajattelussa.

Tutkimuksen päälähde on vuonna 1964 ilmestynyt teos L´art de la conjecture, joka oli Jouvenelin tärkein tulevaisuusajattelun muotoja käsitellyt teos ja joka sittemmin muodostui tulevaisuudentutkimuksen klassikoksi. Bertrand de Jouvenelin teoksella oli suuri vaikutus siihen, että tulevaisuudentutkijoiden piirissä käsitys useista vaihtoehtoisista tulevaisuuksista syrjäytti yhden valmiin ja ennustettavan tulevaisuuden ajatuksen. Jouvenelin ajattelussa tulevaisuus oli luonteeltaan paradoksaalinen: siihen voidaan vaikuttaa mutta sitä voidaan myös ennakoida. Tulevaisuus on indeterminoitu eikä siitä siksi voi saada varmaa tietoa, kuten menneisyydestä periaatteessa voidaan. Jouvenel näki tulevaisuuden vapauden ja epävarmuuden ulottuvuutena, joka sisälsi useita mahdollisia tulevaisuuksia, futuriblejä. Tulevaisuus muodostuu kuvitelmien ja menneisyyteen perustuvien mielikuvien sekä eriasteisten varmuuksien pohjalta toiminnan ja prosessien vuorovaikutuksen tuloksena. Jouvenelin ajattelu sisälsi aineksia sekä fenomenologisesta että annalistisesta ja strukturalistisesta ajattelusta. Tulevaisuudentutkimus puolestaan ei ollut Jouvenelin mukaan tiedettä luonnontieteellisessä ja positivistisessa mielessä vaan sen tulokset olivat otaksumia mahdollisista tulevaisuuksista. Sen yhteiskunnallisina tehtävinä voidaan pitää päätösten seurausten ennakoimista, toimijan vapauden lisäämistä sekä kriittisyyden ja demokratian edistämistä. Tavoitteena oli myös avartaa teknologiakeskeistä asennoitumistapaa tulevaisuuteen sekä lisätä keskustelua yhteiskunnallisista päämääristä.

Asiasanat:
tulevaisuus, tulevaisuudentutkimus, aatehistoria, Bertrand de Jouvenel, Ranska, futuribles, kehitys, edistysajattelu, prospektiiviajattelu, strukturalismi