TURUN YLIOPISTO
Humanistinen tiedekuntaNYGRÉN, MIKKO: Suomen ensiaskel maailmanmarkkinoille – hollantilaisten ja suomalaisten kaupunkien kauppasuhteen syntyvaiheet vuosina 1550 – 1620
Pro gradu –tutkielma, 112 s., 63 liites.
Yleinen historia
Huhtikuu 2002
Tutkielmassa tarkastellaan Suomen ja Hollannin varhaisen kauppasuhteen syntyvaiheita ja luonnetta. Tarkoituksena on selvittää, miksi ja miten kauppaa käytiin jo 1500-luvulla. Lähteinä on käytetty suomalaisia vienti- ja tuontitulliluetteloita, Juutinrauman tullista Nina Ellinger Bangin laatimia taulukoita sekä hollantilaisten rahtikirjojen lähdejulkaisuja ja arkistokortteja. Tutkimusta varten on tehty maaliskuussa vuonna 2001 Turun Suomalaisen Yliopistoseuran rahoittama aineistonkeruumatka Amsterdamin kaupunginarkistoon. Tulliluetteloista on kerätty yksityiskohtaiset tiedot 223 laivan kauppatavaroista joko Hollannista Suomeen tai Suomesta Hollantiin. Suurin osa lähteistä on nimenomaan Viipurin kaupungin tullikirjoista, jonkin verran Turun tullikirjoista ja muutamia mainintoja myös Helsingin ja Porvoon tullikirjasta.Hollantilaiset kauppiaat toimittivat jo 1500-luvun lopulla noin viidenneksen Suomen suolan tarpeesta. Suola oli Suomen ylivoimaisesti tärkein tuontitavara. Hollantilaisten toimittama suola oli keskimäärin halvempaa kuin saksalaisten, mikä osaltaan paransi hollantilaisten asemia Suomen markkinoilla. Suolaa tuotiin Ranskasta La Rochellen lähistöltä sekä erityisesti Portugalista. Suola vaihdettiin Suomen kaupungeissa lähinnä tervaan. Tervan lisäksi Suomesta vietiin Hollantiin polttopuita, mutta ei varsinaisesti mitään Itämerellä varhemmin suosittuja vientituotteita kuten voita, kalaa tai turkiksia. Hollantilaisten Suomesta ostama terva lisäsi Suomen mahdollisuuksia kasvattaa vientiä kansainvälisestikin merkittäviin mittoihin. Viipurista kasvoi jopa Tukholmaakin tärkeämpi tervan viejä Itämerellä. Samalla saksalaiset joutuivat vähitellen luopumaan monopolistaan Suomen markkinoilla. 1600-luvun alussa Suomen tervan viennistä jo puolet meni Hollantiin.
1500- ja 1600-luvun vaihteessa Hollannin tuonti Suomeen monipuolistui ja hollantilaiset osallistuivat silloin myös ylellisyystavaroiden rahtaamiseen Suomen markkinoille. Erityisesti lisääntyi Suomessa viinien, ulkomaisten mausteiden ja sokerin kulutus. Hollantilaisten osuus esimerkiksi sokerin tuonnissa olikin varsin merkittävä. Hollannista tuotiin jonkin verran myös erilaisia juustoja, astioita, hattuja, rusinoita ja lääkkeitä. Kauppalaivat kulkivat Hollannista Suomeen yleensä Tallinnan kautta, mutta palasivat Suomesta suoraan Hollantiin. Matka kesti keskimäärin kuukauden, vaikka jopa kolmessa viikossakin saattoivat nopeimmat laivat purjehtia Suomesta Hollantiin. Nopeat laivat mahdollistivat sen, että osa kauppiaista purjehti kaksikin kertaa kesässä Suomen ja Hollannin välillä. Hollantilaiset viipyivät Suomen satamissa keskimäärin neljä viikkoa, joten vilkas sosiaalinen vuorovaikutuskin oli todennäköistä. Vaikka hollantilaiset purjehtivat itse suurimman osan matkoista, niin jonkin verran myös Suomen saksalaiset porvarit osallistuivat kauppapurjehdukseen Suomesta Hollantiin. Kauppasuhteen vakiintuminen merkitsi Suomelle tärkeää askelta maamme kansainvälistymisessä ja osallistumisessa maailmankauppaan.
Asiasanat: kauppa, suola, terva, 1500-luku, 1600-luku, Hollanti, Viipuri, Turku