TURUN YLIOPISTO
Historian laitos / Humanistinen tiedekunta

NYGÅRD, MARI: Sähkökuvia siirtolaisille. Elokuva amerikansuomalaisten kulttuurisen harrastustoiminnan muotona 1920- ja 1930 -luvulla

Pro gradu -tutkielma, 113 s., 13 liites.
Yleinen historia
Elokuu 1997

Tutkielman aiheena on elokuva amerikansuomalaisten siirtolaisten kulttuurisen harrastustoiminnan muotona 1920 -ja 1930 -luvun Yhdysvalloissa. Tarkasteltava aihe on lähes tutkimatonta sekä siirtolaishistorian että elokuvahistorian piirissä. Tarkat aikarajat ulottuvat vuodesta 1921 vuoteen 1939, jolloin toinen maailmansota alkoi muuttaen maailmaa monella tavalla. Siirtolaisyhteisö jakaantui pääpiirteissään kahtia. Tutkielmassa amerikansuomalaisten elokuvaharrastusta tarkastellaankin sekä kansallismielisten että vasemmistolaisten näkökulmasta. Kanadansuomalaiset on otettu huomioon lähinnä vain esimerkinomaisesti. Heitä käsitellään tutkielmassa ainoastaan niissä kohdin, missä se on aiheen kannalta oleellista.

Tutkimuksen alussa luodaan lyhyt yleissilmäys sekä amerikansuomalaiseen siirtolaisyhteisöön että elokuvakulttuurin kehitykseen 1920- ja 1930-luvulla. Amerikansuomalaisten elokuvaharrastuksessa on keskeistä huomioida, millaisia filmejä oli tarjolla suomalaisten Pohjois-Amerikan siirtolaisyhteisöissä. Tutkielmassa keskitytään vankimmin suomalaisiin elokuviin ja niiden asemaan siirtolaisten keskuudessa. Nämä filmit voidaan jakaa pitkiin näytelmäelokuviin ja dokumenttifilmeihin. Tutkitaan myös, miten ja keiden toimesta lähinnä kotimaiset filmit päätyivät suomalaisten siirtolaisten keskuuteen. Tarkastellaan lisäksi, millainen oli suomalaisten elokuvayhtiöiden merkitys filmien saamisessa Atlantin taa. Tärkeänä osana tutkielmaa ovat elokuvien esitysosavaltioiden ja näytäntöpaikkakuntien tarkasteleminen. Miten ne puolestaan kuvastivat siirtolaisyhteisön rakennetta. Elokuviin suhtauduttiin monin eri tavoin. Elokuvien ja siirtolaisteatterin suhdetta tarkastellaan niin ikään. Tutkielman punaisena lankana kulkee aatteellinen kahtiajako sekä siirtolaisten aktiivisuus kulttuurin saralla.

Tutkielma pohjautuu kahteen keskeiseen lähdeainekseen: siirtolaissanomalehtiin ja Suomen elokuva-arkiston Suomi-Filmi Oy:n ulkomaisen kirjeenvaihdon kokoelmaan. Tutkimuksen kannalta merkittävin lehti on vasemmistolainen Industrialisti. Riippumattomampi New Yorkin Uutiset ja kanadansuomalaisten. Vapaa Sana vaikuttavat myös tärkeällä tavalla loogisen kokonaiskuvan luomiseen. Samoin tutkielmassa on käytetty aikaisempaa siirtolaishistorian ja elokuvahistorian tutkimuskirjallisuutta.

Eräs merkittävä tutkimuksen tulos oli, että amerikansuomalaisten keskuudessa oli tarjolla erilaisia elokuvia aina kotimaisista ja ruotsalaisista amerikkalaisiin filmeihin asti. Huomattavaa oli myös, että amerikansuomalaiset itse olivat keskeisesti luomassa elokuvien välitys- ja vuokraustoimintaa jo 1920-luvun alusta alkaen. Näin kyseessä ei ollut pelkkä yleisön katseluharrastus, vaan varallisuutta ja organisaatiokykyä vaativa liiketoiminta. Näin elokuvat saatiin eri osavaltioiden suomalaiskeskuksiin. Elokuviin suhtauduttiin kunkin aatteen mukaisesti. Kaiken kaikkiaan se oli enemmän positiivista, kun huomioidaan koko siirtolaisyhteisön rakenne. 1930-luvun loppu oli ehdottomasti elokuvaharrastuksen kulta-aikaa. Tuolloin aatteen palo oli jo laantumassa ja kannettiin enemmän huolta nuoresta polvesta. Myös siirtolaisteatteri joutui alistumaan elokuvalle. Filmit sopeuttivat amerikkalaiseen yhteiskuntaa, mutta myös auttoivat säilyttämään vanhoja arvoja.

Asiasanat: amerikansuomalaiset - kulttuuri - elokuva