TURUN YLIOPISTO
Historian laitos / Humanistinen tiedekunta
NISSI, EVELIINA: Kairon kadulta alkuasukkaiden kyliin. Afrikan alkuperäisväestö Pariisin maailmannäyttelyssä 1889
Pro gradu -tutkielma, 96 s., 2 liites.
Yleinen historia
Syyskuu 2005
Maailmannäyttelyt olivat 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun suurtapahtumia, jotka vetivät puoleensa miljoonia kävijöitä ympäri maailmaa. Niissä esiteltiin paitsi kaupankäyntiä ja teknologian uutuuksia myös kunkin maan siirtomaita ― osuihan suuri siirtomaavaltaus juuri tuohon samaan aikakauteen. Pelkkä siirtomaiden esineiden esittäminen ei kuitenkaan riittänyt, vaan mukaan tuotiin myös näiden maiden alkuperäisväestön edustajia.
Tässä opinnäytetyössä keskitytään juuri näihin, alkuasukkaiksi kutsuttuihin ihmisiin Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1889. Tutkimuskohteena on ranskalainen Afrikka, jonka jaan työssäni kahteen osaan: Saharan pohjois- ja eteläpuoliseen. Kysyn, miten pohjoisafrikkalaiset näkyivät näyttelyssä, ja miten ns. alkuasukaskylien afrikkalaiset esitettiin? Miten näiden maiden ihmisten asema erosi toisistaan? Taustalta löytyy myös kysymys siitä, miksi nämä ihmiset ylipäänsä tuotiin näyttelyyn.
Tutkielman lähdeaineistona on kokoelma maailmannäyttelyä varten painettuja lehtiä ja kirjoja, jotka ovat ilmestyneet pääasiassa näyttelyn aikana tai viimeistään pari vuotta näyttelyn jälkeen. Kaikki käyttämäni lähteet ovat ranskankielisiä, joten niiden kohdeyleisö on ollut lähinnä ranskalainen. Tutkimusta tehtäessä on kuitenkin ollut syytä muistaa kokoelman rajallisuus, sillä se ei ole suinkaan sisältänyt kaikkia maailmannäyttelystä aikanaan painettuja julkaisuja, vaan on tulosta tietyistä valinnoista.
Pohjoisafrikkalaiset toimivat näyttelyssä itsenäisemmin, ja heillä oli siellä selkeämmät tehtävät: he olivat kauppiaita, partureita, musikantteja, käsityöläisiä, tanssijoita jne. Heidän näyttelyalueensa oli täynnä eksotiikkaa ja satumaista loistoa, mutta ihmisten kuvauksissa näkyi kuitenkin ranskalaisten vähättelevä asenne heitä kohtaan. Tarkempi analyysi paljasti eksotiikan takaa imperialistisen propagandan.
”Alkuasukaskylissä” olleiden keskiafrikkalaisten asema oli jo lähtökohdiltaan huonompi, sillä heidän tehtävänään oli vain olla yleisön katsottavana. Tutkimuksessa tuli kuitenkin ilmi, että vielä tässä näyttelyssä heidät esitettiin pääasiassa hyvin rauhallisina käsityöläisinä, vaikka Afrikkaa kuvanneissa näyttelykirjoissa heitä kutsuttiinkin laiskoiksi alkuasukkaiksi sekä julmiksi kannibaaleiksi.
Asiasanat: maailmannäyttelyt, Pariisi, 1800-luku, afrikkalaiset, imperialismi