TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
NIEMENPÄÄ, SEIJA, Saksa ja Haagin rauhankonferenssi 1899
Pro Gradu tutkielma 71 s.
Yleinen historia
Kesäkuu 1991
Euroopassa oli 1800 luvun loppupuolella käynnissä mielenkiintoinen murroskausi, jonka olennaisena osana oli yhä kiihtyvä asevarustelukilpailu valtioiden välillä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana 1890 luvun Euroopan historiassa oli tästä suuntauksesta täysin poikkeava yritys: Haagin rauhankonferenssi kutsuttiin koolle rajoittamaan kiihtyvää asevarustelukilpailua. Näin oli tarkoitus ylläpitää rauhantilan säilymistä.
Työssäni selvitän Haagin rauhankonferenssin valmistelua ja työskentelyvaihetta, sekä jälkiarviointeja tarkastellen niitä 1871 yhdistyneen Saksan näkökulmasta. Saksan toiminta uutena, kehittyvänä ja militaristiseksi kuvattuna valtiona rauhankonferenssissa on tutkimaton ja mielenkiintoinen aihe. Olen selvittänyt, miten Saksassa suhtauduttiin Haagin rauhankonferenssiin 1899 ja miten se toimi erityiskysymysten käsittelyssä, jotka koskivat asevarustelun rajoittamista, välitystuomioistuimen perustamista ja merivoimia. Olen myös käsitellyt suurvaltasuhteiden mahdollista heijastumista Saksan työskentelyssä.
Päälähteeni on ollut Die Grosse Politik Europäischen Kabinette sarjassa julkaistut saksalaiset asiakirjat. Tutkimuskirjallisuus on ollut luomassa pohjan työlleni.
Saksan suhtauminen oli selvästi kielteinen kautta linjan ja sen edustajien rooli olikin toimia jarruttelijoina, jotta merkittäviä tuloksia ei olisi saatu aikaiseksi. Kielteisyyttä haluttiin kuitenkin peitellä ja sopimukset ja julistukset haluttiin allekirjoittaa. Jotta tämä olisi ollut mahdollista, niiden sisältö oli saatava sopivan merkityksettömäksi. Saksaa auttoi sen pyrkimyksessä se, että myös muut suurvallat toimivat samoilla linjoilla. Haagin rauhankonferenssi ei onnistunut keskeisten tavoitteiden saavuttamisessa.