TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
MYRTTINEN, MAUNO: Suomi Itävalta Unkarin Pietarin lähettiläiden arvioimana v.
1890-1914
Pro gradu tutkielma,
Yleinen historia
Huhtikuu 1982
Tutkielman perustan muodostavat kaksoismonarkian Pietarin lähettiläiden
raportit. Ajoitus 1890-1914 perustuu siihen, ettei ennen vuotta 1890 Suomea
mainita kuin satunnaisesti eri vuosien aikana. Vuodesta 1890 lähtien Suomen
tapahtumia on alettu seurata entistä enemmän. Kyseisestä ajankohdasta voidaan
myös katsoa erilaisten sortotoimien Suomea vastaan alkaneen. Vastaavasti vuosi
1914 muodostaa tutkielmalle luonnollisen takarajan, koska maailmansodan
puhkeaminen päätti Itävalta Unkarin raportoinnin Pietarista.
Keskeinen kysymys, joka työssäni nousee esille, on se, mitkä tapahtumat
lähettiläät ovat katsoneet aiheellisiksi raportoida Wieniin ja mistä syystä.
Onko taustalla ollut vaikuttamassa Itävalta Unkarin Venäjän politiikka ja onko
Suomi voitu jotenkin liittää siihen pieneksi osaksi? Toisaalta onko asioiden
raportoinnin perustana ollut yhteys Itävalta Unkari sisäpolitiikkaan, eli
vaikuttiko kaksoismonarkian omat sisäiset ongelmat diplomaattien
asennoitumiseen Suomea kohtaan. Myös on pyritty selvittämään, oliko
suomalaisten ja unkarilaisten sukulaisuudella jotakin merkitystä Suomen
tapahtumien raportoinnissa.
Diplomaattien arvioinneissa Suomen tapahtumista vuosina 1890-1914 on
havaittavissa samankaltaisuutta eri vuosina. Yhteinen piirre on se, että
Suomen tapahtumia arvioida juuri lainkaan kaksoismonarkian ulkopolitiikan
kannalta. Tosin joissakin raporteissa tuodaan esille Suomen geostrateginen
asema mahdollisen sodan syttyessä, mutta silloinkin vain Venäjän näkökulmasta
katsottuna.
Toinen kautta linjan esiintyvä lähtökohta diplomaattien raportoinnissa on
yhtenäisvaltakunta ajattelu. Tästä on ollut seurauksena se, että Venäjän
tavoitetta yhdistää Suomi lujemmin keisarikuntaan, ei arvostella. Sen sijaan
sitten kun politiikka jolla tähän tavoitteeseen pyrittiin muuttui Bobrikovin
aikana kovakouraiseksi, saa se myös tuomion. Samalla myös suomalaiset saavat
osakseen lähettiläiden sympatian. Tämä suomalaisen kansanluonteen ihailu
jatkuu 1906-1908. Suomalaiset saavat kiitosta yrityksestään osoittaa
luottamusta hallitsijaa kohtaan ja Venäjä puolestaan maltillisesta
politiikastaan.
Toisen sortokauden aikana politiikan arvostelu jyrkkenee ja vuoden 1910
jälkeen Suomen tilannetta pidetään loppuun käsiteltynä, mikä näkyy sotaa
edeltävien vuosien tapahtumien vähäisenä arviointina.
Asioiden valintaan, siis mitä Suomesta raportoitiin on ollut vaikuttamassa
kaksoismonarkian sisäinen tilanne, ei ulkoinen. Esimerkkinä tästä mainittakoon
asevelvollisuuskysymys ja eduskuntauudistus. Samat asiat olivat ajankohtaisia
myös kaksoismonarkiassa. Näistä raportoimalla haluttiin antaa tietoja asioiden
käsittelystä Venäjällä. Niin yllättävää kuin tällaisen näkökulman löytyminen
Suomen asioihin on, se myös osoittaa sen, miten tärkeäksi Itävalta Unkarissa
koettiin Venäjän valtiomuodon ja yhtenäisyyden säilyminen kaksoismonarkian
itsensä kannalta. Sen sijaan sukulaissuhteiden vaikutus raportointiin on
jäänyt hyvin vähäiseksi. Ainoastaan vuoden 1910 tapahtumien yhteydessä on tämä
ilmiö havaittavissa.