TURUN YLIOPISTO
Historian laitos

MYRTTINEN, MAUNO: Suomi Itävalta Unkarin Pietarin lähettiläiden arvioimana v. 1890-1914

Pro gradu tutkielma,
Yleinen historia
Huhtikuu 1982

Tutkielman perustan muodostavat kaksoismonarkian Pietarin lähettiläiden raportit. Ajoitus 1890-1914 perustuu siihen, ettei ennen vuotta 1890 Suomea mainita kuin satunnaisesti eri vuosien aikana. Vuodesta 1890 lähtien Suomen tapahtumia on alettu seurata entistä enemmän. Kyseisestä ajankohdasta voidaan myös katsoa erilaisten sortotoimien Suomea vastaan alkaneen. Vastaavasti vuosi 1914 muodostaa tutkielmalle luonnollisen takarajan, koska maailmansodan puhkeaminen päätti Itävalta Unkarin raportoinnin Pietarista.

Keskeinen kysymys, joka työssäni nousee esille, on se, mitkä tapahtumat lähettiläät ovat katsoneet aiheellisiksi raportoida Wieniin ja mistä syystä. Onko taustalla ollut vaikuttamassa Itävalta Unkarin Venäjän politiikka ja onko Suomi voitu jotenkin liittää siihen pieneksi osaksi? Toisaalta onko asioiden raportoinnin perustana ollut yhteys Itävalta Unkari sisäpolitiikkaan, eli vaikuttiko kaksoismonarkian omat sisäiset ongelmat diplomaattien asennoitumiseen Suomea kohtaan. Myös on pyritty selvittämään, oliko suomalaisten ja unkarilaisten sukulaisuudella jotakin merkitystä Suomen tapahtumien raportoinnissa.

Diplomaattien arvioinneissa Suomen tapahtumista vuosina 1890-1914 on havaittavissa samankaltaisuutta eri vuosina. Yhteinen piirre on se, että Suomen tapahtumia arvioida juuri lainkaan kaksoismonarkian ulkopolitiikan kannalta. Tosin joissakin raporteissa tuodaan esille Suomen geostrateginen asema mahdollisen sodan syttyessä, mutta silloinkin vain Venäjän näkökulmasta katsottuna.

Toinen kautta linjan esiintyvä lähtökohta diplomaattien raportoinnissa on yhtenäisvaltakunta ajattelu. Tästä on ollut seurauksena se, että Venäjän tavoitetta yhdistää Suomi lujemmin keisarikuntaan, ei arvostella. Sen sijaan sitten kun politiikka jolla tähän tavoitteeseen pyrittiin muuttui Bobrikovin aikana kovakouraiseksi, saa se myös tuomion. Samalla myös suomalaiset saavat osakseen lähettiläiden sympatian. Tämä suomalaisen kansanluonteen ihailu jatkuu 1906-1908. Suomalaiset saavat kiitosta yrityksestään osoittaa luottamusta hallitsijaa kohtaan ja Venäjä puolestaan maltillisesta politiikastaan.

Toisen sortokauden aikana politiikan arvostelu jyrkkenee ja vuoden 1910 jälkeen Suomen tilannetta pidetään loppuun käsiteltynä, mikä näkyy sotaa edeltävien vuosien tapahtumien vähäisenä arviointina.

Asioiden valintaan, siis mitä Suomesta raportoitiin on ollut vaikuttamassa kaksoismonarkian sisäinen tilanne, ei ulkoinen. Esimerkkinä tästä mainittakoon asevelvollisuuskysymys ja eduskuntauudistus. Samat asiat olivat ajankohtaisia myös kaksoismonarkiassa. Näistä raportoimalla haluttiin antaa tietoja asioiden käsittelystä Venäjällä. Niin yllättävää kuin tällaisen näkökulman löytyminen Suomen asioihin on, se myös osoittaa sen, miten tärkeäksi Itävalta Unkarissa koettiin Venäjän valtiomuodon ja yhtenäisyyden säilyminen kaksoismonarkian itsensä kannalta. Sen sijaan sukulaissuhteiden vaikutus raportointiin on jäänyt hyvin vähäiseksi. Ainoastaan vuoden 1910 tapahtumien yhteydessä on tämä ilmiö havaittavissa.