TURUN YLIOPISTO
Historian laitos

MOISALA, SANNA: Tie vapaudesta holhoukseen - Miten ratifioidut intiaanisopimukset määrittelivät intiaanien elämää ja suhteita Yhdysvaltoihin vuosina 1849-1869?

Syventävien opintojen pro gradu -tutkielma
123 s. + 6 kartta- ja liites.
Yleinen historia
Toukokuu 1996

Tutkielman tarkastelukohteena ovat Yhdysvaltain eri intiaaniheimojen ja -kansojen kanssa solmimat ratifioidut intiaanisopimukset, jotka ovat rinnastettavissa suvereenien valtioiden solmimiin sopimuksiin. Pyrin tarkastelemaan mitä ratifioidut sopimukset yleisesti käsittelivät ja miten. Yritän myös selvittää miten sopimusten kautta nähtynä liittovaltion intiaanipolitiikka ja siten myös intiaaniheimojen ja -kansojen asema muuttuivat vuosien 1849-1869 aikana.

Merkittävimpänä lähdemateriaalina ovat ratifioidut intiaanisopimukset, "Ratified Indian Treaties", joita kyseisenä ajanjaksona solmittiin 123. Sopimukset ovat Turun yliopiston yleisen historian mikrofilmikokoelmissa. Niiden lisäksi alkuperäisaineistona ovat Francis Paul PRUCHAn toimittama "Documents of United States Indian Policy." ja Wilcomb E. Washburnin "The American Indian and the United States. A Documentary History I - IV. ", jotka käsittävät erilaisia raportteja ja dokumentteja, intiaanilainsäädännön keskeisimmät asiakirjat. Tutkimuskirjallisuuden osalta olen pyrkinyt käyttämään lähteitä, jotka toisivat esiin myös intiaanien näkökulmaa sopimuksiin ja mahdollistaisivat sopimusartiklojen toteutumisen tarkastelun.

Vuosien 1849-1869 ratifioiduilla intiaanisopimuksilla liittovaltio pyrki sekä turvaamaan valkoisten kulkureitit länsirannikolle että lunastamaan mahdollisimman paljon intiaanimaata uudisasukkaiden käyttöön. Maaluovutusten vastineeksi reservaatteihin siirtyville intiaaneille luvattiin erilaisia vuosikorvauksia, rahana ja palveluina, sekä turvatakuut valkoisia vastaan. Intiaaniasiainviraston valvonnassa intiaaneja yritettiin sivistää antamalla alkeisopetusta ja kannustamalla maanviljelyyn. Valkoisten välinpitämättömyys intiaanisopimusten velvoitteita ja intiaanien oikeuksia kohtaan sekä viranomaisten laiminlyönnit saivat aikaan useita konflikteja reservaatti-intiaanien ja ympäröivän uudisasutuksen välillä. Osittain tästä johtuen sopimusartikloissa esitetyt pyrkimykset, jotka 1850luvulla perustuivat intiaanien vapaaehtoisuuteen, muuttuivat 1860-luvun kuluessa systemaattisiksi toimintamalleiksi.

Ratifioitujen intiaanisopimusten artiklat jäivät, maaluovutuksia lukuunottamatta, toteutumatta pääasiassa uudisasukkaiden ja viranomaisten välinpitämättömyyden takia. Liittovaltion systemaattiset assimilaatiopyrkimykset eivät huomioineet intiaanien alueellisia tai heimotraditioista periytyviä eroja. Huonot sopimusehdot, Yhdysvaltain sopimusvelvoitteiden laiminlyönti ja epäonnistuneet assimilaatioyritykset muuttivat reservaatteihin suljetut intiaaniheimot täysin riippuvaisiksi liittovaltiosta.