TURUN YLIOPISTO
Historian laitos/ humanistinen tiedekunta
MERIVIRTA, RAITA: "TRYING TO TAKE THE GUN OUT OF IRISH POLITICS" Neil Jordan's Michael Collins: Examining National History and Re lmagining Irishness on the Screen
Pro gradu tutkielma, 173s., 9 liites.
Yleinen historia
Joulukuu 2003
1990-luvun kohutuin irlantilainen elokuva oli Neil Jordanin Michael Collins (1996), joka sekä rikkoi kaikki lipputuloennätykset että herätti hyvin laajaa mielenkiintoa Irlannissa sekä akateemisissa piireissä että laajemman yleisön keskuudessa. Elokuva kertoo vuosien 1916-1922 Irlannin historiasta ja Irlannin valtion synnystä Michael Collinsin (1890-1922) elämän kautta. Tässä tutkielmassa tarkastellaan miten Michael Collinsissa käsitellään Irlannin 1916 1922 historiaa ja miten elokuva osallistuu irlantilaisuuden uudelleenkuvitteluprosessiin 1990-luvun muuttuvassa ja vaurastuvassa yhteiskunnassa. Lähteenä olen käyttänyt itse elokuvan ja käsikirjoituksen lisäksi kymmeniä elokuvasta kirjoitettuja lehtiartikkeleja sekä lukuisia Jordanin haastatteluja.
Sen lisäksi että elokuva käsittelee paljon puhuttua pääsiäiskapinaa sekä anglo-iiriläistä sotaa, se tarttuu myös pitkään vaiettuun sisällissotaan tuoden sen ja vuoden 1921 anglo-iiriläisen sopimuksen jälkeisen ajan laajemminkin esille keskusteltavaksi ja uudelleenarvioitavaksi. Michael Collins käsittelee menneisyyttä, joka eli yhä irlantilaisten mielissä mutta josta oli vaiettu viimeiset 25 vuotta Pohjois-Irlannin levottomuuksien takia. Elokuva pakotti irlantilaiset tarkastelemaan Irlannin valtion syntyä ja vuosien 1916-22 perintöä. Eräs elokuvan keskeisistä teemoista on poliittinen väkivalta. Michael Collins ei romantisoi eikä idealisoi tätä väkivaltaa; itse asiassa päin vastoin. Kuvaamalla tapahtumat realistisesti Jordan tuntuu ennemminkin rinnastavan vuosien 1916-22 tapahtumat Pohjois-Irlannin 1990-luvun tapahtumien kanssa, kuin idealisoivan itsenäisyyssotaa. Tällä tavoin Michael Collins tutkii poliittisen väkivallan käyttöä ja syitä siihen, miksi väkivalta on yhä osa (Pohjois )Irlannin politiikkaa.
Elokuvan ensimmäisessä osassa Collinsista piirtyy kuva karismaattisena ja pidettävänä sotilaana, millä tuntuu olevan oma tarkoituksensa: on tärkeää, että yleisö ymmärtää ja kenties myös jakaa Collinsin näkökulman kun elokuva siirtyy toisella puoliskollaan kuvaamaan vuoden 1921 sopimusta ja sen jälkiseurauksia. Elokuvan jälkipuoliskolla korostuu Collinsin roolin muutos sotilaasta valtiomieheksi ja rauhantekijäksi. Lontoon neuvotteluista palaava Collins on mies, joka ei suostu käymään sotaa sopimuksen sanamuodon vuoksi. Elokuvan loppuosa keskittyy Collinsin ja de Valeran erimielisyyksiin ja kiistaan Irlannin itsenäisyystaistelun tulevaisuuden suunnasta. Keskeisellä sijalla on konflikti fanaattisen tasavaltalaisuuden ja pragmaattisemman ja sovittelevamman nationalismin muodon välillä. Elokuvan edetessä de Valeran kuvauksesta tulee keino esittää kritiikkiä tätä miestä ja de Valeran ajan (1932-1959) politiikkaa kohtaan. Näin siis sen lisäksi, että Michael Collins tarkastelee ja tutkii Irlannin historiaa ja Irlannin valtion syntyä, se kommentoi sitä tapaa millä Irlanti ja irlantilaisuus on kuviteltu 1900-luvulla. Vaikka elokuvassa ei sinänsä kuvitella tai ehdoteta mitään erityisiä kansallisen identiteetin muotoja tai määritelmiä, se osallistuu kuitenkin 1990-luvun keskusteluun irlantilaisuudesta ja tarjoaa sille materiaalia. Elokuvan Michael Collins edustaa paitsi sitä, mitä olisi voinut olla, myös sitä, mitä moderni Irlanti haluaa olla. Collins on siis jotakin, johon moderni Irlanti voi katsoa kuvitellessaan uudelleen irlantilaisuutta.
Asiasanat: Irlanti historia, historiallinen elokuva, Michael Collins, Neil Jordan, IRA