TURUN YLIOPISTO
Historian laitos / humanistinen tiedekunta
MATOMÄKI, LIISA: "Doctor Holsti is an ardent Anglophile and cares very little about the opinion of any other country but this"
Ulkoministeri Rudolf Holsti Ison-Britannian Itämeren alueen politiikassa vuosina 1919-1920
Pro gradu -tutkielma, 109 s.
Yleinen historia
Toukokuu 2004
Tutkielmassa tarkastellaan Suomen ulkoministerin Rudolf Holstin roolia Ison-Britannian ulkoministeriön harjoittamassa politiikassa maan siirtyessä aktiivisesta interventiopolitiikasta Itämeren alueelta vetäytymiseen vuosina 1919-1920. Tutkielman päälähteenä on käytetty Suomesta saatavissa olevaa Ison-Britannian ulkoministeriön Suomea koskevaa materiaalia (Foreign Officen pääsarjaa 371).
Tunnetun anglofiilin Holstin valinta ulkoministeriksi huhtikuussa 1919 sopi hyvin Foreign Officen kokonaispoliittisiin tavoitteisiin Itämeren alueella. Holsti varmisti aikaisemmin Saksaan tukeutuneen Suomen ulkopoliittisen suuntauksen Britanniaan. Holstin noustessa ulkoministeriksi Britannia oli aktiivisesti sitoutunut Itämeren alueeseen ja taisteluun bolševismia vastaan Pohjois-Venäjän intervention kautta. Tässä tilanteessa Holstin merkitys Foreign Officelle nousi hänen kielteisestä kannastaan valtionhoitaja Mannerheimin suunnitelmaan osallistua bolševistien käsissä olevan Pietarin valtaukseen. Holsti nähtiin Mannerheimin vastavoimana, joka esti Suomen osalistumisen valtaukseen ilman Britannian suostumusta ja varmisti Suomen olemassaolon osana briteille keskeistä, bolševismin vastaista, puskurivaltioketjua. Holstilla oli briteille myös sisäpoliittinen rooli, sillä hän ajoi Suomen olemassaoloa vahvistavaa sisäiseen eheytymiseen tähtäävää politiikkaa. Se sitoi kansalaissodan jälkeen eristetyn vasemmiston osaksi poliittista kenttää ja esti sen radikalisoitumisen bolševismin suuntaan.
Britannian irrottautuessa Itämeren alueesta syksystä 1919 eteenpäin Holstin merkitys briteille nousi sisäisen eheytymisen politiikan ohella hänen ajamastaan reunavaltiopolitiikasta. Se vahvisti reunavaltioita Neuvosto-Venäjää vastaan ja teki briteille tärkeästä bolševismin vastaisesta puskuri-vyöhykkeestä kestävämmän. Vyöhykkeen merkitys laski Britannian politiikassa vuoden 1920 kuluessa maan lähentyessä Neuvosto-Venäjää kauppasuhteiden noustessa yhä tärkeämpään rooliin maan politiikassa. Reuna-valtioiden olemassaolo oli briteille kuitenkin yhä haluttavaa ja se varmistettiin kannustamalla maita solmimaan rauha Neuvosto-Venäjän kanssa. Itä-meren alueen kiinnostavuuden laskusta huolimatta, Foreign Officen suhteet Holstiin pysyivät lämpiminä, mutta kesän ja syksyn 1919 kaltaiseen ase-maan Holsti ei enää Foreign Officen politiikassa noussut.
Asiasanat: Foreign Office, Rudolf Holsti, Iso-Britannia, ulkopolitiikka, reuna-valtiopolitiikka, Pietarin valtaus, sisäpolitiikka, sisäisen eheytymisen politiikka, Mannerheim, Muurmannin legioona, Tarton rauha 1920.