TURUN YLIOPISTO
Historian laitos

MÄKINEN, TERTTU: Yhdysvaltain ja Suomen välisten tieteellisten kontaktien kehitys1917-1970

Pro gradu tutkielma, 136 s., joista 8 liitesivua
Yleinen historia,
Syyskuu 1980
 

Tutkimukseni kohteena on Yhdysvaltain ja Suomen solmimien tieteellisten kontaktien kehitys vuosien 1917 ja 1970 välisenä aikana. Tieteellisillä kontakteilla tarkoitan työssäni vain erilaisia yliopistojen välisiä yhteyksiä. Tällaisiksi yhteyksiksi olen luokitellut opiskelija ja luennoitsijavaihdot, matkat( =matkat tieteellisiin kokouksiin, kongresseihin, konferensseihin, Symposiumeihin, juhliin jne.), asiantuntijalausuntojen antamisen ja pyytämisen sekä Suomeen omaksutun ulkomaisen kurssikirjallisuuden määrän.

Edellä lueteltujen kontaktien kehitystä selvittääkseni olen jakanut työni neljään erilaiseen jaksoon. Näistä jaksoista
pyrin löytämään kullekin ominaiset piirteet ja niiden avulla luomaan Yhdysvaltain ja Suomen välisille tieteellisille kontakteille kehitystrendin. Jotta kontaktit asettuisivat oikeisiin mittasuhteisiinsa, vertaan niitä Yhdysvaltain ja Suomen muihin maihin lähinnä Eurooppaan ja Pohjoismaihin solmimiin kontakteihin.

Työni perustuu Helsingin yliopiston, Turun Yliopiston ja Åbo Akademin vuosikirjoista sekä Helsingin yliopiston opinto oppaista kerättyihin tietoihin. Niiden pohjalta tehtyjä johtopäätöksiä vertailen tutkimuskirjallisuudesta ja artikkeleista löytämiini tietoihin.

Tutkimuskirjallisuutta aiheesta on niukasti saatavissa. Useimmiten se esittelee tieteelliset kontaktit päällekkäisinä muiden kulttuurisuhteiden kanssa amerikkalaisesta näkökulmasta katsottuna (Thomson Laves, Skard, Coombs). Suomalaisten näkemyksiä kontakteista ja niiden merkityksestä valaisevat mm. Suomi Amerikka yhdistyksen lehdistä löytämäni artikkelit.

Yhdysvaltain ja Suomen väliset tieteelliset kontaktit kehittyivät vv. 1917-1970 miltei nollapisteestä varsin huomattavalle tasolle. Yhdysvallat vaikutti niiden kehitykseen ratkaisevasti. Se oli kontakteja solmittaessa aloittava, määräävä ja mikä tärkeintä, myös rahoittava osapuoli. Suurin osa kontakteista luotiin amerikkalaisten yksityisten hyväntekijöiden turvin tai Yhdysvaltain hallituksen aloittamien koulutusohjelmien avulla.

Kontaktien kehitys jakautui jyrkästi kahtia: aikaan ennen ja jälkeen II maailmansotaa. Kontaktien vähyyteen ennen II maailmansotaa vaikutti ratkaisevasti seikka, ettei Yhdysvaltain tai Suomen hallituksilla ollut kiinnostusta hoitaa kulttuurissuhteita. Kaikki kontaktit solmittiinkin tänä aikana yksityisen sektorin toimesta. Lisäksi kehitystä haittasi Suomen kulttuurinen suuntautuminen Saksaan sekä kielierot.

Toinen maailmansota muodosti tärkeän taitekohdan kontaktien kehitykselle. Se teki Suomea tunnetuksi valtameren takana ja vahvisti Yhdysvaltain suuvalta asemaa. Nämä seikat edistivät tieteellisten yhteyksien solmimista.

Sodan jälkeen alkoikin tieteellisten kontaktien räjähdysmäisen kasvun kausi. Kasvu johtui pääasiassa Yhdysvaltain aloittamista koulutusohjelmista, Aslasta ja Fulbrightista. Siihen vaikutti myös molempien maiden hallitusten aktivoituminen kulttuurisuhteiden luojana. Kasvun ohella kontaktit monipuolistuivat. Yhdysvalloista muodostuivat Suomen tieteelliselle elämälle tärkeä maa, tärkeämpi kuin Saksan liittotasavallasta tai Ruotsista.
Kasvua jatkui aina tutkimuskauteni päättymiseen asti, joten kontaktien lisääntyminen myös tästä eteenpäin näyttää todennäköiseltä.