TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
MÄKINEN, TERTTU: Yhdysvaltain ja Suomen välisten tieteellisten kontaktien
kehitys1917-1970
Pro gradu tutkielma, 136 s., joista 8 liitesivua
Yleinen historia,
Syyskuu 1980
Tutkimukseni kohteena on Yhdysvaltain ja Suomen solmimien tieteellisten
kontaktien kehitys vuosien 1917 ja 1970 välisenä aikana. Tieteellisillä
kontakteilla tarkoitan työssäni vain erilaisia yliopistojen välisiä yhteyksiä.
Tällaisiksi yhteyksiksi olen luokitellut opiskelija ja luennoitsijavaihdot,
matkat( =matkat tieteellisiin kokouksiin, kongresseihin, konferensseihin,
Symposiumeihin, juhliin jne.), asiantuntijalausuntojen antamisen ja pyytämisen
sekä Suomeen omaksutun ulkomaisen kurssikirjallisuuden määrän.
Edellä lueteltujen kontaktien kehitystä selvittääkseni olen jakanut työni
neljään erilaiseen jaksoon. Näistä jaksoista
pyrin löytämään kullekin ominaiset piirteet ja niiden avulla luomaan
Yhdysvaltain ja Suomen välisille tieteellisille kontakteille kehitystrendin.
Jotta kontaktit asettuisivat oikeisiin mittasuhteisiinsa, vertaan niitä
Yhdysvaltain ja Suomen muihin maihin lähinnä Eurooppaan ja Pohjoismaihin
solmimiin kontakteihin.
Työni perustuu Helsingin yliopiston, Turun Yliopiston ja Åbo Akademin
vuosikirjoista sekä Helsingin yliopiston opinto oppaista kerättyihin
tietoihin. Niiden pohjalta tehtyjä johtopäätöksiä vertailen
tutkimuskirjallisuudesta ja artikkeleista löytämiini tietoihin.
Tutkimuskirjallisuutta aiheesta on niukasti saatavissa. Useimmiten se
esittelee tieteelliset kontaktit päällekkäisinä muiden kulttuurisuhteiden
kanssa amerikkalaisesta näkökulmasta katsottuna (Thomson Laves, Skard, Coombs).
Suomalaisten näkemyksiä kontakteista ja niiden merkityksestä valaisevat mm.
Suomi Amerikka yhdistyksen lehdistä löytämäni artikkelit.
Yhdysvaltain ja Suomen väliset tieteelliset kontaktit kehittyivät vv. 1917-1970 miltei nollapisteestä varsin huomattavalle tasolle. Yhdysvallat vaikutti
niiden kehitykseen ratkaisevasti. Se oli kontakteja solmittaessa aloittava,
määräävä ja mikä tärkeintä, myös rahoittava osapuoli. Suurin osa kontakteista
luotiin amerikkalaisten yksityisten hyväntekijöiden turvin tai Yhdysvaltain
hallituksen aloittamien koulutusohjelmien avulla.
Kontaktien kehitys jakautui jyrkästi kahtia: aikaan ennen ja jälkeen II
maailmansotaa. Kontaktien vähyyteen ennen II maailmansotaa vaikutti
ratkaisevasti seikka, ettei Yhdysvaltain tai Suomen hallituksilla ollut
kiinnostusta hoitaa kulttuurissuhteita. Kaikki kontaktit solmittiinkin tänä
aikana yksityisen sektorin toimesta. Lisäksi kehitystä haittasi Suomen
kulttuurinen suuntautuminen Saksaan sekä kielierot.
Toinen maailmansota muodosti tärkeän taitekohdan kontaktien kehitykselle. Se
teki Suomea tunnetuksi valtameren takana ja vahvisti Yhdysvaltain suuvalta
asemaa. Nämä seikat edistivät tieteellisten yhteyksien solmimista.
Sodan jälkeen alkoikin tieteellisten kontaktien räjähdysmäisen kasvun kausi.
Kasvu johtui pääasiassa Yhdysvaltain aloittamista koulutusohjelmista, Aslasta
ja Fulbrightista. Siihen vaikutti myös molempien maiden hallitusten
aktivoituminen kulttuurisuhteiden luojana. Kasvun ohella kontaktit
monipuolistuivat. Yhdysvalloista muodostuivat Suomen tieteelliselle elämälle
tärkeä maa, tärkeämpi kuin Saksan liittotasavallasta tai Ruotsista.
Kasvua jatkui aina tutkimuskauteni päättymiseen asti, joten kontaktien
lisääntyminen myös tästä eteenpäin näyttää todennäköiseltä.