TURUN YLIOPISTO
Historian laitos / Humanistinen tiedekunta

Mäkinen Jutta: Aseellinen propaganda, terrorismi ja väkivallasta luopuminen. Italian Punaisten prikaatien suhde väkivaltaan 1970-1982.

Pro gradu, 95 s.
Yleinen historia
Lokakuu 2005
 

Poliittinen väkivalta on näytellyt aika ajoin suurtakin osaa Italian sisäpolitiikassa aina yhdistymisen ajoista lähtien. Italiassa syntyi 1970-luvulla paljon eri ideologioille perustuvia ääriryhmiä muuhun Eurooppaan verrattuna. Italian sisäministeriön tekemän tutkimuksen mukaan vuonna 1978 maassa arvioitiin olevan 147 erilaista terrorijärjestöä, joista suurin osa, peräti 135 olisi ollut vasemmistolaisia. Lisäksi Italiassa toimi 1960- ja 1970-luvuilla myös muutamia pienempiä nationalistis-separatistisia ryhmiä. Terrorijärjestöjen monipäisyyden ja aktiivisuuden takia 1970-lukua kutsutaankin yleisesti nimityksellä ”lyijyn vuodet” – anni di piombo.

Ehdottomasti suurin italialaisista terroristiryhmistä on ollut vuonna 1970 perustettu vasemmistoterroristiryhmä nimeltään Punaiset prikaatit – Brigate Rosse, jonka nimikin viittaa suoraan punaisiin sotilaisiin. Tämä ryhmittymä pohjasi aatemaailmansa marxilais-leninismille ja sen päämääränä oli vallankumouksella kaataa vallitseva valtajärjestelmä, minkä jälkeen sen tilalle perustettaisiin uusi kommunistiseen ideologiaan pohjautuva parempi yhteiskunta. Punaiset prikaatit näkivät itsensä esitaistelijoina, joiden historiallinen tehtävä oli pistää koko vallankumouksellinen prosessi alulle ja liikkeelle.

Tutkielmassani ”Aseellinen propaganda, terrorismi ja väkivallasta luopuminen. Italian Punaisten prikaatien suhde väkivaltaan 1970-1982” tarkastelen tämän Italian ja Euroopan suurimman poliittiselle ideologialle perustuvan terroristijärjestön väkivaltasuhdetta. Tarkastelen miten tämä työläisten etutaistelujoukkona itsensä näkevä sekä marxilais-leninismiin ideologiansa pohjaava järjestö oikeutti itselleen väkivallan käytön poliittisena aseena. Miten suhtautuminen väkivaltaan muuttui järjestön elinkaaren aikana ja miten väkivallan käytöstä lopulta luovuttiin niin ryhmä- kuin yksilötasollakin.

Alkuperäislähteinäni olen käyttänyt kolmea järjestön perustajajäsenen haastattelua sekä kahta järjestön militanttien kirjoittamaa teosta. Väkivaltasuhdetta analysoidessani vertaan jäsenten lausuntoja väkivallasta heidän jo irtisanouduttuaan vallankumouksesta aktiiviajan lausuntojen ja tekojen kanssa.

Asiasanat: Punaiset prikaatit, vasemmistoterrorismi, oikeistoterrorismi, lyijyn vuodet, Aldo Moro.