TURUN YLIOPISTO
Historian laitos

MÄKELÄ, LEENA: Amerikan Pelastakaa Lapset järjestön kummitoiminta Suomessa 1946-1975

Pro gradu tutkielma, 129 s.,2 liites.
Yleinen historia
Syyskuu 1991
 

Tutkin pro gradu työssäni Amerikan Pelastakaa Lapset järjestän Suomessa harjoittamaa sotakummitoimintaa toisen maailmansodan jälkeen. Kyse on sodasta kärsimään joutuneiden lasten auttamisesta kummijärjestelmän kautta. Sotakummitoiminnan esikuvana voidaan pitää amerikkalaisten toimintaa ensimmäisessä maailmansodassa. Suomessa sotakummitoimintaa alkoi harjoittaa Mannerheimin Lastensuojeluliitto vuonna 1940, ja toiminta sai valtiovallan lämpimän tuen. Mannerheim liitto hankki suomalaislapsille kummeja sekä kotimaasta että ulkomailta. Amerikkalaista järjestäytynyttä kummitoimintaa se harjoitti heidän toimeksiannostaan vuodesta 1946 alkaen. Lähinnä sotakummitoimintaan oli haluttu turvautua lasten sodanaikaisten maastasiirtojen asemasta.

Työssäni pyrin selvittämään sitä, mitä kummitoiminta oli. Toiseksi keskityn selvittämään sitä arvomaailmaa, joka löytyy kummitoiminnan taustalta. Kummitoiminnan päämäärät liittyvät amerikkalaisen hyväntekeväisyyden yleisiin päämääriin. Tämä ajatusmaailma ei ollut vieras Mannerheim liitollekaan. Sen mukaan sodanjälkeisen Suomen henkisessä ilmapiirissä oli elementtejä, jotka pyrkivät horjuttamaan vanhoja hyväksikatsottuja arvoja. Amerikkalaisten kiinnostus Eurooppaa kohtaan taas lisääntyi, kun kommunismi alkoi levitä Itä Euroopassa. Pienenä osana kommunismin patoamispyrkimyksiin liittyi se, että amerikkalaiset halusivat antaa nyt tukea myös Suomelle. Yhdessä toiminnan arvomaailmapohdintojen rinnalla haluan selvittää sitä, miksi amerikkalaiset halusivat tukea Suomea ja suomalaislapsia.

Sotakummitoiminnan tavoitteena oli, ei vain tarjota materiaalista apua, vaan myös tukea lapsia henkisesti. Varsinkin silloin, kun avustustoiminta kohdistui sotaorpoihin, sen tavoitteena oli tukea lapsia siinä uskossa, ettei heidän isiensä antama uhri isänmaalle ollut turha. Amerikkalaiset halusivat kuitenkin tukea muitakin kuin sotaorpolapsia. He ottivat heidän lisäkseen huomioon myös sotainvalidiperheiden ja siirtoväen lapset. Amerikan kummitoiminta ei laajudeltaan päässyt lähellekään pohjoismaista avustustoimintaa. Ainoastaan noin 2500 suomalaislasta sai nauttia amerikkalaisten välittämästä pakettiavusta.

Amerikkalaiset painottivat erityisesti toimintansa kasvattavia päämääriä ja miltä kauemmas sota jäi, sitä enemmän amerikkalaiset puhuivat toimintansa laadullisesta puolesta. Kummiapu piti suunnata niille, jotka sen ansaitsivat. Sen tarkoitus oli ensisijaisesti lujittaa perinteisiä isänmaallisia arvoja. Sotakummitoiminta yleensä oli kuitenkin sekä aineellisessa että henkisessä mielessä yksi merkittävimmistä huoltotyön muodoista sekä sodanaikaisessa että sodanjälkeisessä Suomessa.