TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
MAINES, ELINA: Seltšukkisulttaanien suhde ortodoksiseen islamiin
Pro gradu -tutkielma. 169 s., 13 liites.
Yleinen historia
Huhtikuu 1993
Tämän työn tarkoituksena on tutkia Irakin, lranin ja Turkin aluetta 1000-1200-luvuilla hallinneen turkkilaisen Seltšukkidynastian uskonnollisuutta ja uskonnon asemaa seltšukkiajan yhteiskunnassa. Pääkysymyksenä on, olivatko seltšukit ortodoksisia muslimeita, joiksi heidät on tutkimuskirjallisudessa esitetty. Samalla tutkin nousiko ortodoksisen islamin vaikutus seltšukkiaikana ja tapahtuiko kulttuurissa muutos siirryttäessä edeltävästä būyididynastiasta seltšukkeihin.
Tutkimuskirjallisuudessa seltšukit esitettiin ortodokseina, vaikka ortodoksisen islamin käsitettä ei olekaan määritelty. Tässä työssä tarkoitan ortodoksialla ns. ideaali-islamia, joka nojautuu tarkkaan Koraanin ja sunnan määräyksiin sekä ns. traditionalistista sunnalaista liikettä, joka seltšukkiaikana yritti toteuttaa ideaali-islamia käytännössä.
Lähteinä käytän erityyppistä seltšukkiaikana kirjoitettua materiaalia. Mukana on niin historiateoksia, ruhtinaspeilejä, kuin teologien ja mystikkojen kirjoituksia. Taiteiden osalta lähteinä on myös valokuvia. Seltšukkiajan tutkimus on hyvin hajanaista, joten pyrkiessäni tutkimaan seltšukkien ortodoksisuutta mahdollisimman monipuolisesti olen käyttänyt runsaasti pieniin yksityiskohtiin keskittyneitä tutkimuksia.
Hallitsijakäsityksen osalta sunnalaisia seltšukkeja ei voi sanoa ortodokseiksi. Ortodoksisella islamilaisella valtioteorialla ei ollut seltšukkeihin vaikutusta ja uskonnolla legitimoitiin politiikkaa silloin ja siten kuin se sulttaanille sopi. Uskontopolitiikan osalta seltšukkien linja ei ollut yhtä yhtenäinen. Ensimmäinen sulttaani esiintyi ortodoksina, mutta hänen seuraajansa tukivat kaikenlaisia traditionalistien kerettiläisinä pitämiä suuntauksia: šiialaisuutta, mystiikkaa, kerettiläisiä sunnalaisia ryhmittymiä. Seltšukit eivät myöskään syyllistyneet traditionalistien vaatimiin ei-muslimien vainoihin. Arkkitehtuurinkin osalta seltšukkien kerettiläisyys korostuu ortodoksisuutta enemmän. Uskonnollisia rakennuksia tehtiin pitkäIti poliittisin tavoittein ja maallisiin rakennuksiin kiinnitettiin yhtä paljon huomiota. Seltšukit eivät noudattaneet sen paremmin hautamuistomerkkien kuin kuvien tekemisen kieltoakaan.
Seltšukkien valtaannousu ei myöskään aiheuttanut kulttuurin muutosta vaan 900-luvulla alkanut kehitys jatkoi kukoistustaan. Ortodoksisen islamin nousu alkoi jo ennen seltšukkeja ja liikkeellepanevana voimana oli kansa, eivät hallitsijat.