TURUN YLIOPISTO
Yleisen historian laitos
LYBECK, JARI: Sir Walter Scottin historiakäsitys hänen kirjeidensä, päiväkirjansa ja Life of Napoleon-teoksensa valossa
Pro Gradu tutkielma 171 s., 6 liites.
Yleinen historia
Huhtikuu 1983
Sir Walter Scottin (1771-1832) toiminta oli tavattoman laaja-alaista. Ennen kaikkea hänet muistetaan historiallisen romaanin suurena kehittäjänä. Hänen toiminnassaan oli kuitenkin muitakin puolia. Kaikki ne liittyivät tavalla tai toisella historiaan; hän editoi historiallisia lähteitä, harjoitti historiantutkimusta ja oli mukana erilaisissa historiallisissa yhdistyksissä.
Käsillä oleva tutkimus tarkastelee nimenomaan historioitsija Scottia. Tutkielma rakentuu kolmen primaarilähteen varaan: Scottin kirjeisiin (julkaistu ja editoitu 1930-luvulla), päiväkirjaan ja hänen v.1827 valmistuneeseen Napoleon elämänkertaansa. Näiden lähteiden pohjalta on selvitetty Scottin historiakäsitystä ts. sitä, mitä Scott on ajatellut toisaalta historiallisen tapahtumaprosessin, toisaalta historiallisen tutkimusprosessin perimmäisestä luonteesta.
Scott vaikutti kahden suuren aatevirtauksen, valistuksen ja romantiikan, taitekohdassa. Tämä näkyy selvästi hänen historioitsijantyössään. Scottia on perinteisesti pidetty romantikkona, mutta hänen ajattelussaan on runsaasti piirteitä, jotka viittaavat valistukseen. Erityisesti skottilaisilta valistusmiehiltä peritty edistysajattelu on vahvasti esillä Scottin kirjoituksissa, esim. hänen "Life of "Napoleon" – teoksessaan. Muitakin valistuksen kaikuja voi Scottin historiallisessa. ajattelussa havaita, näitä ovat esim. moralismi ja historiaan liittyvä hyötyajattelu. Toisaalta Scottissa on myös aivan selvästi romanttisia piirteitä. Hän esim. ihaili suorastaan eskapistisella. tavalla yksinkertaisia, primitiivisiä yhteiskuntia; hänen suhteensa sveitsiläisiin ja tyrolilaisiin on tästä hyvänä esimerkkinä. Samoin romantiikkaan viittaa Scottin tapa suhtautua menneisyyteen ymmärtäen ja arvostaen.
Käytännön historiantutkijana Scottin suuri ansio oli hänen tapansa suhtautua historiallisiin lähteisiin. Hän ymmärsi täysin modernilla tavalla primaarilähteiden merkityksen historiantutkimuksessa. Myös hänen lähdekriittiset oivalluksensa nostavat hänet harrastelijatasolta todelliseksi historiantutkijaksi.