TURUN YLIOPISTO
Historian laitos

LINKOAHO, RIITTA: Islamilainen kulttuuri suomalaisessa matkakirjallisuudessa 1840-luvulta 1980-luvulle

Pro gradu tutkielma. 180 s.
Yleinen historia
Toukokuu 1985
 

Tässä tutkimuksessa kartoitetaan suomalaisten suhtautumista islamilaiseen kulttuuriin viimeksi kuluneen 150 vuoden aikana. Keskeisiä lähteitä ovat matkakuvaukset, joista käy ilmi, mitä suomalaiset ajattelivat. muslimeista ihmisinä ja mitä mieltä he olivat islamilaisesta yhteiskunnasta ja islamista, uskontona.

Suomalaisten suhtautumista selitetään kolmesta eri näkökulmasta: kirjoittajan sosiaalisesta taustasta sekä oloista Suomessa että islamilaisissa maissa.

Maailmanhistorian tärkeiden tapahtumien perusteella matkakirjat on jaettu kolmeen eri aikajaksoon: aika ennen I maailmansotaa, maailmansotien välinen aika ja II maailmansodan jälkeinen aika vuoteen 1982 asti. Lisäksi on suoritettu jako tiedemiesten kirjoittamiin ja ns. tavallisiin matkakuvauksiin. Näin on pyritty saamaan selville mahdollinen ero suhtautumisessa sen perusteella, kuinka perusteelliset tiedot kirjoittajalla on ollut islamilaisista maista etukäteen.

Viimeksi kuluneen 150 vuoden aikana Suomi on muuttunut maatalousmaasta teollisuus ja hyvinvointivaltioksi. Samansuuntainen kehitys islamilaisissa maissa, on sen sijaan alkanut vasta meidän päivinämme, kun öljymiljardien avulla kyseisiä maita on pystytty kehittämään. Tässä on kuitenkin suuria eroja islamilaisten maiden välillä, sillä kaikilla ei ole ollut suuria öljytuloja. Lisäksi vauraimmissakin maissa maaseudun ja kaupunkien välinen ero on melko suuri. Nämä aiheuttavat sen, että matkakohteesta riippui paljon millainen kuva islamilaisista maista saatiin.

Suomalaisten suhtautuminen islamilaisiin maihin on viimeksi kuluneen 150 vuoden aikana pysynyt lähes muuttumattomana: islamilaisia maita pidettiin staattisina ja takapajuisina. Ihmisiä pidettiin kauniina, luonteesta suomalaiset löysivät enemmän kielteisiä kuin myönteisiä puolia, mutta käytöksen kohdalla tilanne oli päinvastainen. Elinoloja pidettiin huonoina ja sivistystasoa alhaisena. Naisen asema islamilaisissa maissa oli suomalaisten mielestä hyvin alistettu. Muslimien uskonnollisuutta ihailtiin, mutta toisaalta kritisoitiin uskonnon hallitsevaa asemaa yhteiskunnassa. Suhtautumisessa ei näkynyt suuria eroja sen paremmin tiedemiesten ja tavallisten matkakuvausten kirjoittajien kuin miesten ja naisten välillä.

Toisen maailmansodan jälkeen Suomen ja islamilaisten maiden väliset kontaktit lisääntyivät, mutta siitä huolimatta suomalaisten suvaitsevaisuus islamilaisia maita kohtaan ei lisääntynyt. Ainoastaan maailmansotien välisenä aikana on havaittavissa jonkin verran myönteistä ymmärtävää asennetta. Toisaalta on todettava, että suomalaisten suhtautuminen islamilaiseen kulttuuriin oli perusteltua, sillä tutkimuskirjallisuus tukee suomalaisten arvioita islamilaisten maiden hitaaseen kehitykseen vaikuttaneista tekijöistä.