TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
LINDHOLM, JOUKO: Vähemmistöjen suojelujärjestelmä Kansainliitossa vuoteen 1925
Laudaturtutkielma, 121 s., 1 liites.
Yleinen historia
Joulukuu 1987
Tutkielman tarkoituksena on selvittää kansainvälisen vähemmistöjen suojelun
muodostumista Kansainliiton yhteyteen. Ongelmaksi muodostui yleisen käytännön
liittäminen Kansainliiton peruskirjaan, ja koska sopimuksia ei tähän saatu,
nousivat esille uudet kysymykset vähemmistöjen aseman järjestämisestä.
Tutkimuksen painopiste on kuitenkin vähemmistöjärjestelmän luomisessa, jossa
Kansainliiton eri elimillä oli vaikeuksia saada aikaan kaikkia jäseniä
tyydyttävää ratkaisua. Tutkimukseni onkin järjestelmän oikeuskäytännön
tutkimista Kansainliiton organisaation kannalta. Esille nousivat kysymykset
siitä, kenellä oli oikeus toimia vähemmistökysymysten selvittelijänä, miten
eri jäsenvaltiot suhtautuisivat järjestelmään, sekä siitä, miten laaja
järjestelmän tulisi olla.
Tutkimukseni perustuu pääasiassa Kansainliiton neuvoston ja yleiskokouksen
pöytäkirjoihin. Suomessa ei ole muita Kansainliiton dokumentteja kuin edellä
mainitut, ja siksi en voinut käyttää Kansainliiton epävirallisia julkaisuja,
joita julkaistiin myös vähemmistökysymysten käsittelystä.
Kansainliiton peruskirjaan ei koskaan tullut merkintää vähemmistösopimuksista.
Ensimmäisen maailmansodan voittajavaltiot eivät päässeet yksimielisyyteen
vähemmistöjen asemasta, joten muutenkin ongelmallista kansainvälisen järjestön
perustamista ei haluttu vaarantaa vähemmistökysymyksillä. Muutamat aktiiviset
vähemmistöjen oikeuksien puolustajat saivat kuitenkin asialle niin paljon
huomiota, että sodan hävinneille ja muutamille uusille valtioille saatiin
rauhanneuvottelujen yhteydessä vähemmistösopimukset. Sopimusten syntyä
edesautti se, että neuvotteluissa ei ollut mukana sopimuksiin sidottuja
valtioita.
Kansainliiton neuvosto sai tehtäväkseen valmistella ja myöhemmin myös
toteuttaa vähemmistökysymysten käytännönjärjestelyt. Ottaessaan vastaan
vähemmistövalitusten käsittelyn, Kansainliitto sitoutui samalla takaamaan
vähemmistöjen oikeudet. Kansainliitto oli näin vedetty mukaan visaisiin
vähemmistöongelmiin. Kansainliittoon kohdistuikin jatkuvia paineita
vähemmistöjärjestelmän muuttamiseksi sellaiseksi, että kaikki jäsenvaltiot
olisivat olleet tasa arvoisia vähemmistökysymyksissä. Neuvosto pyrki
muuttamaan vähemmistöjärjestelmää oikeudenmukaisemmaksi, mutta Kansainliiton
sisäinen kahtiajako suurten ja pienten valtioitten välillä alkoi vaikeuttaa
järjestelmän toteuttamista. Itse vähemmistöt jäivät taka-alalle, ja valtiot
riitelivät keskenään sopimusten laajuudesta. Neuvoston kolmen komitean ja
sihteeristön vähemmistöosaston joustavalla yhteistyöllä taattiin järjestelmän
toimivuus, jota sopimusten tiukalla tulkinnalla tuskin olisi voitu tehdä.