TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
LIERI, VIRPI: Rikos ja rangaistus - 1700-luvun Englannin omaisuusrikoksissa
Pro gradu -tutkielma, 129 s., 8 liites.
Yleinen historia
Huhtikuu 1994
Tutkielman tarkastelun kohteena ovat yleisimmät omaisuusrikokset ja niistä annetut rangaistukset 1700-luvun Englannissa. Omaisuusrikoksissa keskitytään neljään suurimpaan ryhmään: maantierosvous, salakuljetus, salametsästys ja varkaus. Lisäksi tarkastellaan taloudellisten ja sosiaalisten tekijöiden ja sotien vaikutusta rikollisuuteen sekä tuomioiden kehittymistä kyseisen vuosisadan kuluessa.
Tutkimuksen alkuperäislähteinä on käytetty English Historical Documents -sarjan osia VIll, X ja Xl, jotka kattavat 1700-luvun. Olen käyttänyt apuna Henry Fieldingin teosta "An Inquiry into the Causes of Late Increase of Robbers". Teoksessa tarkastellaan Englannin rikollisuutta ja sen vähentämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Lisäksi olen käyttänyt mm. rikosoikeushistorian perustajana pidetyn Cesare Beccarian teosta " On Crimes and Punishments".
Englannin omaisuusrikokset olivat 1700-luvulla sidoksissa taloudellisiin ja sosiaalisiin tekijöihin, mutta myös sodilla oli selvä vaikutus niihin. Laskukauden aikana etenkin alemmat kansankerrokset tekivät normaalia enemmän rikoksia, jonka voidaan katsoa johtuneen 1700-luvun lähes olemattomasta köyhäinhoidosta. Sotien aikana rikollisuus väheni, mutta tunnusomaista oli, että ensimmäisinä rauhan vuosina se lisääntyi huomattavasti.
Rangaistukset muuttuivat hitaasti 1700-luvun kuluessa, koska parlamentti ei ollut valmis muuttamaan maan ankaraa rikoslakia, Bloody Codea. Kuolemanrangaistus oli yleisimmin käytetty rangaistus lähes koko vuosisadan. Vuosisadan loppupuolelle tultaessa sen ohittivat karkoitusrangaistukset. Tuomioiden muuttumiseen vaikuttivat sekä valistuksen kritiikki että poliisivoimien kehittyminen vuosisadan viimeisillä vuosikymmenillä Englannissa.