TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
HEIKKI LEMPA: Ruumis ja sivistys – aatehistoriallinen tutkimus filantropistien pedagogiikasta
Lisensiaatintutkielma, 198 s., 28 liites.
Yleinen historia
Marraskuu 1989
Työssä tarkastelen saksalaisen valistuspedagogiikan merkittävimmän suuntauksen, filantropismin käsityksiä kasvatuksesta. Erityisen. huomion kohteena ovat Johann Bern- hard Basedow (1724–1790), Peter Villaume (1746–1825) ja Johann Christoph Friedrich GutsMuths (1759–1839), mutta syrjään eivät jää myöskään Joachim Heinrich Campe (1746–1818) ja Ernst Christian Trapp (1745–1818).
Lähestyn filantropismia aatehistoriallisen kysymyksen. En selitä ilmiötä mekaanisen yhteiskuntahistoriallisesti, vaan pyrin tutkimaan, millaiseen käsitteelliseen ja ajattelulliseen murrokseen filantropistit nivoutuivat. Toki tämä murros oli omalla tavallaan myös sosiaalinen.
Keskeinen kysymys filantropismitutkimuksessa on ollut filantropistien ja ns. uushumanistien keskinäinen suhde. Jälkimmäiset ovat kiistämättä olleet voimakkaasti mukana luovassa saksalaista sivistyskäsitystä. Tutkimukseni kannalta keskeiseksi ongelmaksi muodostuu nyt se, että uushumanistien sivistyskäsitys perustui pitkälti filantropismin kritiikille: filantropismi ymmärrettiin ja on ymmärretty sivistyksen vastakohdaksi. Filantropismi oli - uushumanismin mukaan - ruumiillisuuteen sitoutunutta ja aidon hengen maailman hylännyttä pedagogiikkaa. Kysyn: oliko todella näin ja jos oli, niin missä mielessä.
Olen havainnut, että filantropistien ihmiskäsityksessä keskeisen elementin muodosti ruumiillisuuden ohella - halu (Trieb) ja halullisuus. Halusta tuli osin jo Basedowin mutta erityisesti Villaumen ihmisluontoa koskeneiden käsitysten avainkäsite. Siitä määrittyi myös filantropistien suhde ruumiiseen ja ruumiillisuuteen.
Eräänlaisen jälkivaiheen filantropismin lyhyessä historiassa (n. 1770 - 1800) muodosti J. Chr. Fr. GutsMuthsin teoreettinen ja käytännöllinen työ liikuntakasvatuksen parissa. GutsMuths, vaikka halusikin pitää kunniassa filantropismin saavutuksia, etääntyi varsinkin 1800-luvun alusta lähtien yhä voimakkaammin filantropismin yleisistä kasvatustavoitteista.