TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
LEHTONEN, VESA: Afrikkalainen keskiluokka etsii paikkaansa. Taloudellinen lainsäädäntö, segregaatio-oppi ja afrikkalainen työvoima Etelä Afrikan Liittovaltiossa (1910-1931)
Pro gradu tutkielma, 118s.
Yleinen historia
Toukokuu 1991
Tutkimuskohteena ovat Etelä Afrikan Liittovaltion taloudellinen lainsäädäntö, segregaatio-oppi ja afrikkalaisen keskiluokan tavoitteet afrikkalaisen työvoiman aseman järjestämiseksi. Keskeisenä lähteenä ovat 1930 1931 aineistonsa keränneen Afrikkalaisasiain talouskomission Johannesburgin istuntojen pöytäkirjat
Tutkielmassa selvitetään aluksi lakien vaikutuksia tärkeimpiin taloudellisiin eturyhmiin. Lait ja "sivistynyt työvoimapolitiikka" rajoittivat voimakkaasti afrikkalaisen työvoiman toimintavapautta työmarkkinoilla ja varasivat ammattityön valkoisille. Yksityistalouden eri sektoreista poliittisesti vahvimmat ja runsaasti ammattitaidotonta työvoimaa käyttävät maatalous ja kaivosteollisuus hyötyivät. Niitä enemmän ammattityövoimaa käyttävien kaupunkielinkeinojen työvoimakustannukset nousivat. Valkoisen työväestön etuoikeutettu asema tuli valtiovallasta riippuvaiseksi. Valtiovalta pyrki kuitenkin tasapainottelemaan valkoisten> poliittiset oikeudet omaavien eturyhmien tavoitteiden välillä. Kompromissit rakennettiin usein poliittisia oikeuksia vailla olevan afrikkalaisväestön kustannuksella.
Afrikkalaisia sortavaa lainsäädäntöä perusteltiin segregaatio-opilla. Se oli kvasitieteellinen oppi, joka käytti mm. antropologian terminologiaa. Afrikkalaiset tuli pitää erillään valkoisista, jotta he voisivat "kehittyä omassa kulttuurissaan". Käytännössä segregaatio-oppia sovellettiin valikoiden, valkoisen talouden tarpeiden mukaan.
Afrikkalaista keskiluokkaa yhdistivät kristinusko, eurooppalaistyylinen koulutus ja identifioituminen «sivistyneiksi" afrikkalaisiksi. Afrikkalainen keskiluokka hallitsi maltillisia afrikkalaisia etujärjestöjä, jotka syntyivät kaupungeissa afrikkalaisten taloudellis-sosiaalisen rakennemuutoksen ja urbanisoitumisen myötä. Etujärjestöt esiintyivät kaikkien afrikkalaisten asianajajina. Afrikkalaisjärjestöjen periaateohjelmissa ja johtajien virallisissa lausunnoissa Afrikkalaisasiain talouskomissiolle vaadittiin täydellistä tasa arvoa työmarkkinoille, vapaata kilpailua ja valkoisia suosivien maalakien kumoamista.
Komission pöytäkirjojen valossa periaatteet ja viralliset ohjelmat olivat kuitenkin pitkälti poliittista liturgiaa. Käytännössä keskiluokka ajoi omaa erillistä laillista asemaa heimokulttuurista irronneelle pysyvästi kaupunkeihin asettuneelle afrikkalaisväestölle. Se oli valmis sopeutumaan segregaatio-opin ehtoihin sosiaalisesti, koska piti valkoisen väestön rasismia vääjäämättömänä realiteettina. Sen sijaan keskiluokka pyrki osoittamaan heimokulttuurista irronneiden afrikkalaisten ja erityisesti "sivistyneiden" afrikkalaisten, taloudellisen alistamisen vahingolliseksi Etelä Afrikan kansantaloudelle. Keskiluokan valkoiselle taloudelle välttämättömäksi arvioima halpa afrikkalainen työvoima koostui heimokulttuurissa elävistä maatyöläisistä ja kaivosten siirtotyöläisistä. Nämä polkivat myös kaupunkien afrikkalaisten palkkoja. Keskiluokka oli valmis hyväksymään sortolakien soveltamisen helmikulttuurissa eläviin afrikkalaisiin, mikäli heimokultturista irronneille avattaisiin mahdollisuus taloudelliseen etenemiseen.