Lehto, Mona

TURUN YLIOPISTO
Historian laitos/Humanistinen tiedekunta

LEHTO, MONA: Englannin kuningatar Elisabet I:n avioliittohankkeet ja niiden sisä­- ja ulkopoliittiset tarkoitusperät 1558-1573

Pro gradu-tutkielma, 99 s., 2 liites.
Yleinen historia
Toukokuu 2008


Protestanttisen Elisabet I:n noustessa valtaan 1558 katolisen maailman puolella heräsi tarve nostaa Skotlannin kuningatar Maria Stuart Englannin valtaistuimelle Ranskan ja myöhemmin Espanjankin avustuksella. Uhasta selvitäkseen taloudellisesti heikko Englanti alkoi rakentamaan puolustusta. Henrik VIII:n tytär kuningatar Elisabet I:n yhdessä pääsihteerinsä ja neuvonantajansa sir William Cecilin kanssa hyödynsivät Elisabetin naimattomuutta käyttäen, sitä poliittisena aseena valtakunnan ja kruunun ollessa uhattuna. Heti valtaan noustessaan Englannin kuningatar kävi avioliittoneuvotteluja katolista uskontoa edustavan Espanjan kuninkaan Filip II:n kanssa, joka omien tarkoitusperiensä ansiosta tuki Elisabetin pääsyä valtaistuimelle. Avioliittohankkeen kariuduttua uskonnollisiin kysymyksiin 1559 Filip II:n alkoi tukea serkkuaan Saksalais-roomalaisen keisarikunnan arkkiherttua Kaarlen mahdollisuutta tulla Englannin kuninkaaksi. Ulkopoliittisen tilanteen vaatiessa Elisabet pyrki rauhoittamaan Ranskan hallitsijasuvun ja Skotlannin kuningattaren vaatimusta Englannin kruunusta. Kuningatar käynnisti arkkiherttuan kanssa neuvottelemansa avioliittohankkeet aina uudelleen ja uudelleen. Arkkiherttuan vuosikymmenen kestäneiden avioliittohankkeiden aikana Elisabetilla oli samanaikaisesti käynnissä useita muitakin avioliittoneuvotteluita. Skandinaavista väriä avioliittomarkkinoilla tarjosi mm. Ruotsin prinssi ja vuodesta 1560 lähtien kruunattu kuningas Eerik XIV lähetti veljensä Juhana herttuan Englannin hoviin esittämään kosinnan puolestaan 1559. Kieltävän vastauksen saatuaan Eerik XIV pyrki itse lukuisia kertoja matkustamaan vuosien 1560­1562 välisenä aikana tapaamaan ihailemaansa kuningatarta. Voimakkaiden tuulien estämänä tämä poliittisesti kaukana asuvan kuningas ei koskaan onnistunut rantautumaan Englannin kamaralle. Samanaikaisesti kotimaisella rintamalla Itävallan ja Ruotsin avioliittohankkeiden rinnalla taistelivat kuningattaren huomiosta mm. protestanttista uskoa edustavat skotlantilainen Arranin jaarli Jaakko Hamilton ja Elisabetin sydämen valittu englantilainen lordi Robert Dudley. Estääkseen Espanjan mahdin kasvun ja rauhoittaakseen Englannin olot Elisabet ryhtyi neuvottelemaan rauhasta Ranskan kanssa. Sotaisan historian päättämiseksi Englanti ja Ranska aloittivat salaiset rauhanneuvottelut kuningattaren hallituskauden alussa. Neuvotteluiden yhteydessä Valoisin suku pyrki liittämään valtakuntaansa protestanttisen saarivaltion. Yksi toisensa jälkeen Katariina de Medicinin pojat yrittivät neuvotella 1560-luvulta lähtien aina vuoteen 1584 asti avioliitosta Englannin valtiattaren kanssa. Englannin parlamentin ja kuningattaren pääsihteerin harmiksi alkoi vuosien saatossa näyttää todennäköiseltä, että kuningatar Elisabet I jäisi naimattomaksi, sekä ilman perillistä. Kansansa hyväksynnän turvin Englantia lähes 50-vuotta hallinnut protestanttisen uskon keulakuva Elisabet I:n kuoli 1603 jättäen valtakuntansa serkkunsa Maria Stuartin pojalle Jaakko I:lle. Pro gradu-tutkimus pohjautuu Her Majesty's Public Record Offisen toimittamiin Calendar of State Papers-kirjekokoelmiin.

Asiasanat: Englanti – Elisabet I - avioliittohanke