TURUN YLIOPISTO
Historian laitos/Humanistinen tiedekuntaLEHTINEN, KAROLIINA: We Fight for Our Children. Eteläafrikkalaisnaisten vastarinnasta Soweton mellakoiden jälkeisinä vuosina 1976–1979
Pro gradu -tutkielma, 92 s.
Yleinen historia
Maaliskuu 2008
Soweton vuoden 1976 mellakoita on pidetty eteläafrikkalaisen vastarinnan käännekohtana. Työssäni tutkin, miksi vuoden 1976–1979 tapahtumat olivat käännekohta juuri naisten vastarinnassa. Lähestyn tutkimusongelmaani alkuperäislähteitteni, ANC:n naisjaoston lehden sekä naisaktivistien omaelämäkertojen kautta seuraavien tukikysymysten avulla: Miten Soweton mellakat esitettiin ja miten maan apartheidhallinto pyrki kukistamaan mellakat? Mitkä olivat naisten vastarinnan syyt ja miten naiset ottivat osaa vastarintaan vuosina 1976–1979? Mitkä olivat naisten vastarinnan taustaideologiat ja mikä mellakoissa sekä niissä seuranneissa tapahtumissa oli naisille merkittävää?
Tutkielmani pääalkuperäislähteenä on ANC:n naisjaoston lehti Voice of Women (VOW) vuosilta 1976–1979. Lisäksi käytän alkuperäislähteenäni neljää naisaktivistin omaelämäkertaa, jotka ovat Ellen Kuzwayon Call Me Woman (1996), Helen Josephin Side by Side (1986) ja Mampela Ramphelen Accross Boundaries (1999). Frances Baardin elämäkerran My Spirit Is Not Banned (1986) on kirjoittanut sanelujen pohjalta eteläafrikkalainen kirjailija Barbie Schreiner.
Vuoden 1976 kesäkuun 16. päivän mellakat ja niitä seuranneet tapahtumat vaikuttivat voimakkaasti naisten vastarinnan kehitykseen. Ensireaktio alkuperäislähteissäni oli shokki poliisien kukistettua väkivaltaisesti koululaisten rauhanomaisesti alkaneen mielenosoituksen. VOW:n tyyli muuttui entistä aggressiivisemmaksi ja omaelämäkerroissa nostetaan esiin kerta toisensa jälkeen tapahtumien merkitys laajemman vastarinnan esiintymiselle. Mellakoiden ensisijaiseksi syyksi nähtiin apartheidhallinnon ajama uusi koululainsäädäntö, mutta sen taustalla vaikutti mitä moninaisimpien syiden vyyhti.
Vuosina 1976–1979 naiset osallistuivat työtaisteluihin, boikotteihin, mielenosoituksiin sekä aseelliseen vastarintaan. Vastarinnan kiihtymiseen ja laajenemiseen vaikuttivat osittain myös sen taustaideologiat, sosialismi ja kristillinen etiikka, joista jälkimmäinen oli mielestäni hieman sosialismia merkittävämmässä asemassa, mutta todelliset syyt vastarinnassa tapahtuneeseen muutokseen olivat toisaalla. Nostan työni keskiöön äitiyden, jonka näkökulmasta 1970-luvun lopun tapahtumilla oli huomattava merkitys naisten vastarinnan kehitykselle. Mustat naiset oli koko 1900-luvun ajan ajettu hyvin ahtaalle eteläafrikkalaisessa yhteiskunnassa, mutta mitkään toimet aikuisväestöä kohtaan eivät saaneet niin laajaa vastustusta osakseen kuin lasten ja nuorten kärsimykset Soweton mellakoissa ja niitä seuranneina vuosina.
Asiasanat: Etelä-Afrikka, vastarinta, apartheid, naiset, äitiys, poliittinen väkivalta