TURUN YLIOPISTO
Historian laitos / Humanistinen tiedekunta

KUUSELA, SANNA: Kuolema amerikansuomalaiseen tapaan – kuolema ja kuolemakäsitykset siirtolaiskirjeissä ja sanomalehdissä vuosisadan vaihteesta 1960-luvulle.

Pro gradu –tutkielma 100 sivua.
Yleinen historia 
Tammikuu 1998

Tässä tutkimuksessa perehdytään ensimmäisen amerikansuomalaisen siirtolaissukupolven kuolemaan, ja etenkin heidän tapaansa kertoa ja ilmoittaa läheisensä kuolemasta siirtolaisuutensa eri vaiheissa. Erityisesti on kiinnitetty huomiota siihen, miten ja millaisin sanoin kuolemasta kerrotaan, ja miten nämä ilmaisut vaihtelevat siirtolaisuuden eri vaiheissa. Ajallisen muutoksen ohella mukaan on otettu kahden hyvin toisistaan poikkeavan siirtolaisryhmän näkemykset kuolemasta ja heidät omat tapansa ilmoittaa siitä ympäröivälle yhteisölle. Tavoitteena oli etsiä eroja kuolemakäsityksissä kirkkosuomalaisten ja kiihkeiden työväenaatteen kannattajien välillä. Eri ihmisten henkilökohtaisten kuoleman ilmaisutapojen lisäksi tarkastellaan yleisempää kuvaa kuolemasta sanomalehtien onnettomuusuutisten valossa. Olivathan etenkin kaivosonnettomuudet usein hyvin tuhoisia ja niissä kuoli usein myös amerikansuomalaisia.

Tutkimuksessa käytetty lähdeaineisto jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisen osan muodostavat siirtolaisten kotimaan lähettämät kirjeet, joissa ilmoitetaan Amerikkaan lähteneen lapsen, aviomiehen tai muun sukulaisen kuolemasta. Ensimmäiset kirjeet ovat peräisin 1890-luvulta ja viimeiset 1960-luvulta. Toisen ja edellistä laajemman lähdekokonaisuuden muodostavat Amerikan Suometar ja Industrialisti –nimisten siirtolaislehtien kuolinilmoitukset ja onnettomuusuutiset. Lehdet on käyty läpi otosluontoisesti viiden vuoden välein alkaen vuodesta 1915 päättyen vuoteen 1960.

Vuosisadan vaihteen molemmin puolin lähetettyjen siirtolaiskirjeiden mukaan suomalaiset kuljettivat meren yli myös perinteisen uskonsa. Kirjeissä käytettyjen sanontojen ja ilmausten perusteella amerikansuomalaiset vetosivat Jumalan tahtoon ja oikeuteen päättää ihmisen elämänkaaresta, vaikka vainaja usein olikin joko lapsi tai sitten tapaturmaisesti kuollut nuori mies. Kuolemaa pidettiin luonnollisena tapahtumana. Muutos tuli ajankohtaiseksi vasta, kun työväenaate valloitti jalansijaa amerikansuomalaisten keskuudessa. Työväenaate, ja etenkin IWW-läinen (Industrial Workers of The World) radikaali ideologia vaikuttivat niin vahvasti moniin amerikansuomalaisiin työläisiin, että ajattelun muutos tuli näkyviin myös kuoleman yhteydessä. Radikalismia löytyi siirtolaiskirjeistäkin, mutta ennen kaikkea muutos oli nähtävissä sanomalehtien kuolinilmoituksissa. Industrialistin kuolinilmoituksista katosivat kaikki kristinuskoon viittaavat symbolit ja sananparret. Ristin tilalle ilmestyi lehväseppele ja värssyissä esiintyivät kaikki IWW-läisen aatteen iskulauseet. Samalla kuolemasta tuli tavallaan ”kauppatavaraa”, mikä näkyi etenkin kaivosonnettomuuksien yhteydessä. Kuoleman aiheutti tästä lähtien kapitalisti, eikä onnettomuuskuolemaa enää hyväksytty Jumalan tahdoksi, vaan sitä vastaan taisteltiin ja sen avulla pyrittiin herättämään ihmiset mukaan radikaaliin toimintaan. On kuitenkin huomattava, etteivät kaikki amerikansuomalaiset hylänneet perinteisiä arvojaan ja uskontoaan taistellakseen paremman yhteiskunnan puolesta, vaan osa säilytti edelleen vahvan uskon Jumalan viisauteen. Tämä hyvin vastakkainen näkemys kuolemasta löytyi Amerikan Suomettaren kuolinilmoituksista, joissa edelleen läpi 1910- ja 1920-luvun käsiteltiin kuolemaa vain uskonnollisesta näkökulmasta käsin. Kuolema hyväksyttiin helpommin, eikä edes lapsen kuolemaa vastaan taisteltu, kuten tehtiin Industrialistin kuolinilmoituksissa. Samoin kaikki onnettomuusuutiset olivat huomattavasti värittömämpiä kuin Industrialistissa.

Viimeinen vaihe ensimmäisen polven amerikansuomalaisten kuolemakäsityksissä kohdattiin toisen maailman sodan jälkeisenä aikana. Työväenaate vanheni kannattajiensa mukana, ja myös vanhakantainen suomalaisten usko Jumalaan kuoleman yhteydessä alkoi laimentua. Molempien lehtien kuolinilmoitukset tasaantuivat, mutta Industrialistissa muutos oli vielä huomattavampi, koska vähitellen kaikki aatteellisuus katosi. 1950- ja 1960-luvuilla amerikansuomalaisten kuolemaviestejä leimasivat huoli vanhenemisesta ja sairauksista, oman siirtolaisyhteisön jäsenten väheneminen sekä Suomessa elävien sukulaisten kohtalo ja ehkä myös hienoinen koti-ikävä.