TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
KUPARINEN, EERO: Suomalainen siirtolaisuus Etelä Afrikkaan ennen ensimmäistä maailmansotaa.
Pro gradu tutkielma, 171 sl, 43 liites.
Yleinen historia
Toukokuu 1978
Erään kooltaan ja merkitykseltään vaatimattomimmista suomen kaukosiirtolaisuuden aktiivikauden ryhmistä muodosti suomalainen Etelä Afrikan siirtolaisuus. joka on tässä tutkimuksen kohteena. Pyrkimyksenä on tämän muuttoliikkeen mahdollisimman monipuolisen luonnekuvan luominen, sen vaiheiden, voimakkuuden, esiintymisalueen, rakenteen ja syiden selvittäminen. Alueellisesti tutkimus rajoittuu nykyisin Etelä Afrikan tasavaltana tunnettuun eteläisen Afrikan alueeseen. Ajallisesti se käsittää kolmen vuosikymmenen kauden 1880 luvun puolivälistä ensimmäisen maailmansodan syttymiseen. Aikarajaus noudattaa tässä siirtolaisuuden luonnollisia rajoja. Pääasiallisen lähdepohjan tutkimukselle muodostavat passiluettelot, Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiön matkustajaluettelot sekä lähtöalueen seurakuntien kirkonkirjamateriaali. Jälkimmäisen käyttöä on helpottanut lähtöalueen suuri keskittyneisyys.
Koko tarkastelukauden ajan suomalainen Etelä Afrikan siirtolaisuus säilyi ennen kaikkea miesten muuttoliikkeenä naisten osuuden jäädessä 3.5%:iin. Muuttoliike rekrytoi lähtijänsä pääasiassa Etelä ja Keski Pohjanmaan ruotsinkielisiltä seuduilta. valtaosin tietyltä alueelta, jonka keskuksen muodostivat Munsala ja sitä ympäröivät kunnat. Vaasan läänin alueelta lähteneet muodostivat kotipaikan suhteen tunnetuista lähtötapauksista kaiken kaikkiaan 91,9%, joista vain 8,3% oli kaupunkilaisia. Yli puolet (56,8%) koko maan tunnetuista lähtötapauksista lukeutui ammatillis-sosiaalisen rakenteensa puolesta luokkaan talolliset ja talollisten lapset. Suomen kokonaissiirtolaisuudesta poiketen Etelä Afrikkaan muuttaneet olivat jonkin verran vanhempia, jonka lisäksi lähtijöiden keski ikä nousi siirryttäessä 1890 luvulta 1900 luvulle. Korkeampi keski ikä tekee myös ymmärrettäväksi sen, että naimisissa olevien osuus oli kokonaissiirtolaisuuteen verrattuna suurempi. Myös siirtolaisten paluun suhteen Etelä Afrikan muuttoliike osoitti poikkeuksellisuutensa. Palanneiden osuus oli Etelä Afrikan tapauksessa noin 4/5. Kaikista paluutapauksista johti noin 30% uudelleen lähtöön, joista yli puolet (53,7%). tapahtui kahden vuoden kuluessa paluusta. Luonteeltaan Etelä Afrikan matkat olivat lyhytaikaisempia kuin suomalaisten siirtolaisten matkat yleensä. Yli 2/3 lähtijöistä palasi kotimaahan vähintään toisen siirtolaisvuoden kuluessa, valtaosa kuitenkin jo ensimmäisen vuoden aikana.
Etelä Afrikan muuttoliike ei herätä huomiota rekrytoimansa siirtolaisuusperän suuruudella, ei lähtijöiden aatteellisilla tarkoitusperillä eikä vieraalle maalle rakentamansa suomalaiskulttuurin voimakkuudella. Merkittävintä siinä on sen sijaan poikkeuksellinen omaleimaisuus, kaukosiirtolaisuuden moniin yleispiirteisiin soveltumattomuus.