TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
KUPARINEN, EERO: Suomalainen siirtolaisuus Etelä Afrikkaan ennen ensimmäistä
maailmansotaa.
Pro gradu tutkielma, 171 sl, 43 liites.
Yleinen historia
Toukokuu 1978
Erään kooltaan ja merkitykseltään vaatimattomimmista suomen
kaukosiirtolaisuuden aktiivikauden ryhmistä muodosti suomalainen Etelä Afrikan
siirtolaisuus. joka on tässä tutkimuksen kohteena. Pyrkimyksenä on tämän
muuttoliikkeen mahdollisimman monipuolisen luonnekuvan luominen, sen
vaiheiden, voimakkuuden, esiintymisalueen, rakenteen ja syiden selvittäminen.
Alueellisesti tutkimus rajoittuu nykyisin Etelä Afrikan tasavaltana tunnettuun
eteläisen Afrikan alueeseen. Ajallisesti se käsittää kolmen vuosikymmenen
kauden 1880 luvun puolivälistä ensimmäisen maailmansodan syttymiseen.
Aikarajaus noudattaa tässä siirtolaisuuden luonnollisia rajoja. Pääasiallisen
lähdepohjan tutkimukselle muodostavat passiluettelot, Suomen Höyrylaiva
Osakeyhtiön matkustajaluettelot sekä lähtöalueen seurakuntien
kirkonkirjamateriaali. Jälkimmäisen käyttöä on helpottanut lähtöalueen suuri
keskittyneisyys.
Koko tarkastelukauden ajan suomalainen Etelä Afrikan siirtolaisuus säilyi
ennen kaikkea miesten muuttoliikkeenä naisten osuuden jäädessä 3.5%:iin.
Muuttoliike rekrytoi lähtijänsä pääasiassa Etelä ja Keski Pohjanmaan
ruotsinkielisiltä seuduilta. valtaosin tietyltä alueelta, jonka keskuksen
muodostivat Munsala ja sitä ympäröivät kunnat. Vaasan läänin alueelta
lähteneet muodostivat kotipaikan suhteen tunnetuista lähtötapauksista kaiken
kaikkiaan 91,9%, joista vain 8,3% oli kaupunkilaisia. Yli puolet (56,8%) koko
maan tunnetuista lähtötapauksista lukeutui ammatillis-sosiaalisen rakenteensa
puolesta luokkaan talolliset ja talollisten lapset. Suomen
kokonaissiirtolaisuudesta poiketen Etelä Afrikkaan muuttaneet olivat jonkin
verran vanhempia, jonka lisäksi lähtijöiden keski ikä nousi siirryttäessä 1890
luvulta 1900 luvulle. Korkeampi keski ikä tekee myös ymmärrettäväksi sen, että
naimisissa olevien osuus oli kokonaissiirtolaisuuteen verrattuna suurempi.
Myös siirtolaisten paluun suhteen Etelä Afrikan muuttoliike osoitti
poikkeuksellisuutensa. Palanneiden osuus oli Etelä Afrikan tapauksessa noin
4/5. Kaikista paluutapauksista johti noin 30% uudelleen lähtöön, joista yli
puolet (53,7%). tapahtui kahden vuoden kuluessa paluusta. Luonteeltaan Etelä
Afrikan matkat olivat lyhytaikaisempia kuin suomalaisten siirtolaisten matkat
yleensä. Yli 2/3 lähtijöistä palasi kotimaahan vähintään toisen
siirtolaisvuoden kuluessa, valtaosa kuitenkin jo ensimmäisen vuoden aikana.
Etelä Afrikan muuttoliike ei herätä huomiota rekrytoimansa siirtolaisuusperän
suuruudella, ei lähtijöiden aatteellisilla tarkoitusperillä eikä vieraalle
maalle rakentamansa suomalaiskulttuurin voimakkuudella. Merkittävintä siinä on
sen sijaan poikkeuksellinen omaleimaisuus, kaukosiirtolaisuuden moniin
yleispiirteisiin soveltumattomuus.