TURUN YLIOPISTO
Historian laitos/Humanistinen tiedekuntaKUOSMANEN, PÄIVI: Sotapäälliköstä kuninkaaksi? Kysymys johtajuuden luonteesta 400-luvun hunnivaltakunnassa.
Pro gradu –tutkielma, 118s., 11 liites.
Yleinen historia
Huhtikuu 2002_________________________________________________________________________
Eräs hunnitutkimuksen kiistellyimmistä aiheista on hunnien johtajan valta-asema. Vallalla on käsitys, jonka mukaan hunnien johtajina esiintyneitten asema vahvistui 400-luvun aikana sotapäällikkyydestä kuninkuudeksi. Tutkijat jakautuvat kuninkuuskäsityksen kohdalla kahteen leiriin, joko kuninkuutta pidetään itsestään selvänä sukupolvelta toiselle siirtyneenä asemana tai sitten sotapäällikkyyden nähdään kehittyneen 430 - 450 –luvun aikana kuninkuudeksi. Kuninkuuden, johtaja-aseman perusteluissa erimielisyyttä aiheuttavat niin aikalaiskirjoittajien käyttämien nimikkeiden tulkinnallisuus kuin hunnien yhteisörakennekin. Näiden kahden moniselitteisyys antaa myös mahdollisuuden epäillä koko kuninkuuskäsitystä. Mahdollista on, ettei hunnien keskuuteen olisi lainkaan noussut kuninkuutta, vaan hunnien johdossa näkyneen asema olisi pohjautunut koko 400-luvun ajan yhä paimentolaisten keskuudessa perinteisesti käytössä olleeseen vain sota-aikana valittuun johtajuuteen, tilapäiseen sotapäällikkyyteen.
Aikalaiskirjoittajien hunnimaininnat ovat suurimmaksi osaksi yleisluontoisia kuvauksia hunneista. Roomalaisista aikalaiskirjoittajista Ammianus Marcellinus (330-400) ja Priscus (415-470) sekä Jordanes (495-551) tekevät kuitenkin poikkeuksen. He ovat kirjoituksissaan tarkastelleet niin hunnien yhteisörakennetta kuin hunnien johdossa olleen asemaakin. Hunnien johtajuutta tarkasteltaessa aikalaiskirjoittajien sanavalinnat hunnijohtien henkilöistä korostuvat. Siksi työn metodisessa otteessa korostuu sekä historiografinen että etymologinen lähestymistymistapa. Työssä keskitytään suurimmaksi osaksi tarkastelemaan sanojen merkitystä ja niiden valintaan vaikuttaneita syitä.
Aikalaiskirjoittajien käyttämiä rex ja basileus -nimikkeitä on pidetty varminpana osoituksena hunnien keskuudessa vallinneesta kuninkuudesta. Nimikkeiden käyttöä ja kuninkuuden rinnastamista ei kuitenkaan voi pitää itsestäänselvyytenä. Mahdollista myös on, että rex- ja basileus-nimikkeet olisivat johtuneet aikalaiskirjoittajien ylipäätään vakiintuneesta tavasta käyttää suurista johtajista kuninkuutta tarkoittavia nimityksiä. Koska aikalaiskirjoittajat tunsivat heikosti hunnien yhteisörakennetta ja ylipäätään koko kulttuuria, he luultavasti virheellisesti turvautuivat vakiintuneen tavan mukaisesti kuningas-titteliin, vaikka oikeampaa olisi ollut käyttää phylarkhos tai primates –termiä, jotka tarkoittivat tilapäisesti hunnien johdossa olevaa henkilöä eli sotapäällikköä. Hunnien paimentolaiskansoille tyypillinen yhteisörakenne ja liitot sotaretkiä varten näyttäisivät myös paremmin tukevan sotapäällikkö kuin kuninkuus -nimikettä.
Asiasanat: paimentolaiset, hunnit, Attila, sotapäällikkö, phylarkhos, primates, historiografia