Turun yliopisto
Historian laitos
KUJANEN, HANNU: SUOMALAISTA VALAANPYYNTIÄ ITÄISELLÄ TYYNELLÄMERELLÄ
Suomalais-venäläisen valaanpyyntiyhtiön toiminta vuosina 1851-1862
Laudatur-tutkielma. 134 s. Kaksi liitekarttaa.
Yleinen historia
Kesäkuu 1993
Tutkielma käsittelee suomalaisten kauppiaiden ja Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian yhteistoimin perustaman valaanpyyntiyhtiön perustamiseen johtaneita tapahtumia Turussa 1840-luvulla ja yhtiön valaanpyyntilaivojen toimintaa Tyynellämerellä vuosina 1851-1862.
Valaanpyynti oli laajennut Tyynenmeren pohjoisille vesille 1830-1840-luvuilla, ja amerikkalaisten voimakkaasti kasvava pyyntilaivasto alkoi tunkeutua venäläisten hallitsemille vesialueille. Venäläiset eivät olleet itse harjoittaneet vesillään valaanpyyntiä, sillä heidän alueen hyödyntämisensä perustui turkiseläinten pyyntiin ja turkiskauppaan. Venäläiset pelkäsivät aluksi amerikkalaisten valaanpyytäjien häiritsevän heidän merisaukon pyyntiään, joten he pyrkivät estämään amerikkalaisten pääsyn vesilleen. Koska venäläiset olivat kuitenkin merikuljetuksissaan riippuvaisia amerikkalaisista laivoista, he eivät pystyneet tehokkaasti estämään amerikkalaisten laajenevaa pyyntiä. Toisena keinona venäläiset esittivät, että heidän pitäisi alkaa kilpailla amerikkalaisten valaanpyytäjien kanssa ja ruveta itse pyydystämään valaita Tyynenmeren pohjoisilla vesillä.
Venäläisillä ei kuitenkaan ollut riittävästi tietämystä eikä laivoja valaanpyyntiin. Turkulaiset kauppaporvarit saivat kuulla Venäläisen Amerikan suomalaissyntyiseltä kuvernööriltä Arvid Etholénilta venäläisten ongelmista. Erik Julin aloitti suunnitelmat ja selvitystyöt perustaa yhdessä Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian kanssa valaanpyyntiyhtiö. Ensimmäiset suunnitelmat Julin teki vuonna 1846, ja laajan tiedonhankinnan ja taloudellisten suunnitelmien jälkeen vuonna 1851 perustettiin Venäläis-suomalainen valaanpyyntiyhtiö.
Yhtiö lähetti valaanpyyntiin ensimmäisenä viisivuotistoimintakautenaan kolme laivaa. Kahteen ensimmäiseen laivaan palkattiin saksalainen kapteeni ja muita valaanpyynnin ammattilaisia. Lisää pyyntimiehistöä laivat palkkasivat Havaijilta, joka oli siihen aikaan Tyynenmeren valaanpyynnin keskus.
Laivat aloittivat pyynnin lupaavasti, ja ensimmäinen alus sai kahden kesän pyyntikaudella täyden lastin vietäväksi Euroopan markkinoille. Venäjän ja Turkin välille vuonna 1854 syttynyt sota katkaisi kuitenkin lupaavasti alkaneen toiminnan, ja sodan aikana yhtiö menetti laivoistaan kaksi. Toisen se joutui myymään Euroopassa ja toisen englantilaiset kaappasivat ja tuhosivat Aasiassa. Kolmas laiva purjehti sodan ajaksi Amerikkaan turvaan.
Valaanpyyntiyhtiö joutui jatkamaan toimintaansa sodan jälkeen vuonna 1856 vain yhdellä laivalla. Toiminnan jatkamiseen kuitenkin uskottiin, ja vuosina 1856 ja 1857 yhtiö rakennutti kaksi uutta laivaa. Amerikkalaisten valaanpyyntilaivasto oli kuitenkin kasvanut 1850-luvulla niin suureksi, että venäläisten toimet karkottaa amerikkalaiset vesiltään osoittautuivat mahdottomaksi. Tätä edisti myös venäläisten suunnitelmat myydä Alaska amerikkalaisille. Valaanpyynti Tyynenmeren pohjoisilla vesillä kasvoi niin suureksi, että suomalaisten pyynti epäonnistui, ja yhtiön toiminta tuli kannattamattomaksi. Vuonna 1860 yhtiön osakkaiden ylimääräisessä kokouksessa tehtiin päätös lakkauttaa Venäläis-suomalainen valaanpyyntiyhtiö.