Turun Yliopisto
Historian laitos
Kosma, Jari: Nousu tuntemattomuudesta johtavaksi autoviejäksi - Japanin autoviennin kehitys vuosina 1952-1973
Pro Gradu tutkielma, s., liites.
Yleinen historia
Kesäkuu 1991
Autot ovat maailmankaupan suurin yksittäinen artikkeli. Japani on nykyään maailman suurin autojen viejä. Tutkielma selvittää Japanin autoviennin kehitystä ja siihen vaikuttaneita tekijöitä vuosilta 1952 73. Vuonna 1952 voidaan sanoa Japanissa alkaneennykyaikainen autotuotanto, ja vuonna 1973 Japani oli saavuttanut muut autojen valmistajat autoviennissä.
Tutkielma on jaettu kolmeen ajanjaksoon sisältönsä puolesta. Vientiä tarkastellaan kahdesta eri lähtökohdasta. Ensinnäkin Japanin autoteollisuuden ja kotimarkkinoidenkehityksen kautta, sillä ne loivat pohjan viennin nousulle. Toiseksi tarkastellaan viennin määrän, laadun, markkina alueiden, viejien etc. muutosta. Markkina alueista nostetaan kaksi erilaista maata, USA ja Suomi, syvällisemmän tarkastelun kohteeksi.
Keskeisiä lähteitä ovat erilaiset tilastot. Viennin osalta tärkein oli Japanin vientitilastot ( esim. Japan Exports & Imports), jotka olivat Japan Tariff Associationin julkaisemia. Toinen keskeinen tilastolähde on Japan Automobile manufacturers Associationin julkaisema Motor Vehicle Statistics of Japan sarja. Viennin ja tuotannon selvittämisessä käytettiin tutkimuskirjallisuuden (esim. CLWWCn The Japanese Automobile Industry) lisäksi myös sanoma ja aikakauslehtiä ja haastatteluja.
Vuosina 1952 59 Japanin autovienti oli kansainvälisesti katsottuna hyvin vähäistä. Se oli valtaosaltaan hyötyajoneuvoja, joita vietiin lähinnä Kaakkois-Aasian maihin. 1950 luvun lopulla alkoivat ensimmäiset yritykset päästä teollisuusmaiden markkinoille, mutta yritykset eivät tuottaneet merkittäviä tuloksia. Syynä oli japanilaisautojen huono kilpailukyky niin laadussa kuin hinnassakin. 1950 luvulla Japanin hallitus kiinnitti huomiota autoteollisuuden kehittämiseen. Useat japanilaiset valmistajat solmivat lisenssisopimuksia ulkolaisten henkilöautojen valmistamiseksi ja nykyaikaisten, tuotantoteknologian ja menetelmien oppimiseksi. Lisäksi kilpailukyvyltään heikkoa teollisuutta suojeltiin sulkemalla ulkomaalaiset käytännössä pois Japanin markkinoilta.
Vuosina 1960 67 viennin ja tuotannon määrä kasvoivat nopeasti, sillä japanilaiset autot olivat muuttuneet merkittävästi teollisuuden tehdessä voimakkaita investointeja tuotannon, tuottavuuden ja laadun kohottamiseksi kilpailijamaiden rinnalle. Tuotannon kasvun merkittävimpänä tekijänä oli Japanin kotimaisen kysynnän voimistuminen nopean talouskasvun seurauksena. Japani nousi useiden perinteellisten valmistajamiden, kuten Ranskan ja Iso Britannian ohitse. Henkilöautot tulivat hyötyajoneuvojen rinnalle viennissä. Nyt myös japanilaiset astuivat edullisilla mutta hyvintehdyillä henkilöautoillaan teollisuusmaiden markkinoille. Teollisuusmaat syrjäyttivät vähitellen kehitysmaat japanilaisautojen päävientikohteina. Suomi oli 1960-luvulla yksi merkittävimmistä vientikohteista Euroopassa. Nissanin Datsun mallisto ja Toyota saivat lyötyä itsensä läpi hinta laatusuhteeltaan hyvillä autoilla. USA:sta tuli japanilaisautoille merkittävin vientikohde. Vaikka prosenttuaalisesti osuus ei ollut kovinkaan suuri, niin markkinoiden suuruus mahdollisti merkittävän viennin.
Vuosina 19C6 73 japanilaiset löivät lopullisesti itsensä läpi teollisuusmaiden markkinoilla, sillä viemistä noin 3/4 suuntautui niihin. Vuonna 1973 Japanin autovienti saavutti yli kahden miljoonan rajan, joista 70 % oli henkilöautoja. Japanilaisten etuina olivat pitkäjänteisen toiminnan seurauksena kilpailukyvyltään hyvä ja laaja mallisto. Laajan malliston edut tulivat esiin siinä, että niinkin erilaisille markkinoille kuin USA ja Suomi löytyi juuri se sopiva malli, joka vetosi ostajiin. Vuoteen 1974 mennessä epäluulo japanilaisautojen laatua kohtaan oli lähes täysin hävinnyt, mutta tilalle oli tullut laajemmat vaatimukset rajoittaa japanilaisautojen tuontia.
Tutkimusten antamat selitykset Japanin autoviennin nousulle voidaan jakaa kahteen pääryhmään. Ensimmäinen ryhmä painottaa Japanin valtiovallan ja teollisuuspiirien yhteistyötä, johon on kytkeytynyt halpatyövoima, kilpailurajoitukset Japanissa, halpavienti etc. Toinen pääryhmä painottaa markkinavoimien vaikutusta eli kotimarkkinoiden kasvua, kovaa kilpailua, tehokasta yritysjohtoa etc. Kummallekin näkökulmalle löytyy perusteita, mutta totuus on jossain siellä välissä useiden tekijöiden yhteissummana.