TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
KOSKINEN, ANTTI: Suomalaista seuraelämää New Yorkissa. Erään etnisen vähemmistön juhlatavat suurkaupungissa 1900-1939
Pro gradu -tutkielma, 101 s.
Yleinen historia
Marraskuu 1996
Tutkielman aiheena on New Yorkin suomalaissiirtolaisten järjestöjen puitteissa vietetyt juhlat ajanjaksona 1900-1939. Loppupisteenä on talvisodan alkaminen. New Yorkin suomalaisia käsitellään työssä aatteellisesti pääpiirteittäin kahtia jakautuneena yhteisönä. Jako on tehty kansallismielisten ja vasemmistosuomalaisten kesken. Kristillisen ajatusmaailman sisäistäneet suomalaiset luetaan kansallismielisiin. Ruotsinkieliset suomalaissiirtolaiset on rajattu käsittelyn ulkopuolelle.
Suomalaisten yhteisöllisesti viettämät juhlat jaetaan tutkimuksessa viiteen pääluokkaan: kansainväliset vuotuisjuhlat, merkkihenkilöiden juhlapäivät, amerikkalaiset juhlat, suomalaiset juhlat ja muut juhlat. Tutkimuksessa tarkastellaan aluksi lyhyesti New Yorkin kehitystä 1800-luvun lopulle, aikaan jolloin suomalaisia alkoi runsaasti muuttaa kaupunkiin. Seuraavaksi selvitetään New Yorkin suomalaisyhteisön muotoutumista ja kartoitetaan järjestökenttää. Tutkimus tarkastelee New Yorkin suomalaisten juhlaorganisaation toimintaa. Miten juhlatilaisuuksista tiedotettiin, kenelle ne olivat suunnattuja, missä ja milloin niitä järjestettiin sekä millaisia taloudellisia sidonnaisuuksia juhlatoiminnalla oli. Tutkimuksessa myös rekonstruoidaan New Yorkin suomalaisten juhlakalenteri. Tutkitaan mitä suomalaissiirtolaiset juhlivat, millaisia aatteellisia sidonnaisuuksia juhlilla oli sisällöllisesti ja ulkoisesti. Juhlaperinne kytketään ajan yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja tarkastellaan juhlia yhteisönsä sisäistä tilaa heijastavana ilmiönä.
Tutkimus tuo esille New Yorkin suomalaisyhteisön juhlatoiminnan suhteessa amerikkalaisen yhteiskunnan sulauttavaan vaikutukseen sekä tarkastelee suomalaisen kulttuuriperinnön ja amerikkalaisen kulttuurin vuorovaikutusta juhlakäytännöissä. Lisaksi huomioidaan siirtolaisyhteisön ja Suomen suhteiden kehitystä tarkasteluajanjakson kuluessa painottaen sen loppuosaa, jolloin muutosprosessi oli voimakkaimmillaan. Tutkimus käsittelee myös ensimmäisen polven siirtolaisten ja nuoremman polven siirtolaisten välistä suhdetta juhlien luoman viitekehyksen kautta. Tutkimuksessa selvitetään myös eripuraisen ja voimakkaasti aatteellisesti jakautuneen yhteisön sovinnon etsintää yhteisten ongelmien ja tavoitteiden edessä. Keskeistä lähdemateriaalia tutkimuksessa ovat New Yorkin luetuimmat suomalaiset siirtolaislehdet: New Yorkin Uutiset, Raivaaja ja Eteenpäin. Myös suomalaisia ja ulkomaisia siirtolaisuutta yleensä ja etenkin suomalaisten Pohjois-Amerikkaan suuntautunutta siirtolaisuutta koskevaa tutkimuskirjallisuutta on käytetty hyväksi.
Keskeisiä tutkimuksen tuloksia ovat, että New Yorkin suomalaisyhteisön juhlaperinne oli hyvin rikas. Suomalaisperäiset juhlat säilyttivät valta-asemansa juhlakalenterissa. Myös ohjelmisto pysyi pääosiltaan suomalaiskansallisena, joskin vaikutteita otettiin valikoiden ja soveltaen amerikkalaisesta kulttuurista ja muilta siirtolaisryhmiltä. New Yorkin suomalaisten keskinäiset suhteet ja suhde Suomeen paranivat ajan kuluessa, mutta vanhat epäluulot estivät laajan yhteisymmärryksen syntymisen. Juhlat olivat yhteisöä koossapitävä voima ja merkittävä tulonlähde järjestöille. Aatteelliset painotukset juhlissa vähenivät tarkastelujakson loppua kohti vasemmistolla. Ohjelmat kevenivät. Järjestöjen yhteisenä ongelmana oli tulevaisuuden turvaaminen nuorison kautta.