TURUN YLIOPISTO
Historian laitos

KORPELA, KATARIINA: KYLMÄSTÄ POHJOLASTA KUUMAAN ETELÄÄN
Suomalainen etelänmatkailu vuosina 1950 - 1974

Pro gradu -tutkielma 168 s., liitesivut
Yleinen historia
Syyskuu 1994

Tutkimuksessa selvitetään suomalaisen etelänmatkailun kehittymistä 1950-1974. Tutkielman ajallinen rajaus perustuu tekniikan, talouden ja vapaa-ajan kehittymisen myötä tapahtuneeseen matkailijamäärien nousuun aina massaturismin syntyyn asti Suomessa. Tutkimuksessa on otettu huomioon myös matkailun kansainvälinen kehitys.

Luonteeltaan tutkimus on perustutkimus, jonka lähdeaineistona on käytetty pääasiallisesti matkailualan erikoisjulkaisuja, matkaesitteitä, matkaoppaita, matkakertomuksia, tilastoja, aikakauslehtiä ja Helsingin Sanomia. Aiheesta ei ole olemassa historiatieteellistä tutkimusta, joten johtopäätöstenteko perustuu vain edellä mainittuihin lähteisiin. Apuna tutkimuksessa on ollut muiden tieteenalojen lähdemateriaalia.

Tutkimuksen taustaksi on käsitelty etelänmatkailun esikuvia ja edellytyksiä, jotka loivat pohjan suomalaisen etelänmatkailun syntyyn. Tutkielmassa selvitetään, mikä vaikutus talouden, tekniikan, matkailuorganisaatioiden ja vapaa-ajan kehityksellä oli etelämatkailun syntyyn. Tutkimuksessa tulee ilmi myös, koska turismi Suomessa kehittyi varsinaiseksi massaturismiksi, sekä millaisia matkoja Suomesta etelään järjestettiin ja millaisia elämyksiä ihmiset kokivat Välimeren maissa.

Tutkimus osoittaa, että Suomen etelänmatkailun kehitys liittyi kiinteästi muiden Euroopan maiden matkailun kehitykseen. Massaturismin syntyyn vaikuttivat lentotekniikan ja matkailuorganisaatioiden kehitys sekä elintason kohoaminen ja vapaa-ajan kasvu Suomessa. Palkkataso alkoi kohota 1960-luvun puolivälissä tavallisilla palkansaajilla niin korkeaksi, että heillä oli varaa lähteä etelään ainakin halvimmille matkoille. 1960-luvun lopusta alkaen matkojen hinnat olivat jo sitä luokkaa, että lähes jokaisella suomalaisella oli varaa matkustaa etelään. Matkat lyhenivät 1950-luvun kuukausien pituisista lomista 1960-luvun puoliväliin tultaessa 8 päivän matkoiksi. Koko tutkittavana aikana ihmisten käsitykset kohdemaasta jäivät varsin pintapuolisiksi.

Suosituin etelänkohde suomalaisten keskuudessa oli tutkittavana ajanjaksona Italia. Espanja kehittyi ensimmäisenä perinteiseksi seuramatkamaaksi, jossa tärkeintä oli auringonotto ja lomasta nauttiminen. Se oli myös tärkein seiväsmatkakohde. Kreikka ja Portugali eivät hinnoiltaan poikenneet juurikaan kahdesta edellä mainitusta kohteesta, mutta niistä ei vielä 1950 - 1974 kehittynyt suomalaisten keskuudessa mitään massaturismikeskuksia. Poikkeuksena oli kuitenkin Rhodos, joka koettiin jo 1960-luvulla turistien ”pilaamaksi” kohteeksi.