TURUN YLIOPISTO
Historian laitos / Humanistinen tiedekuntaKOREILA, JUSSI : THE NOBLE MISSION OF GREAT BRITAIN - Africa in British History Textbooks 1921-1962
Pro gradu -tutkielma, 98 s.,
Yleinen historia
Huhtikuu 2002.
Tutkielmassa on tarkasteltu kvalitatiivisella tutkimusotteella 19 englantilaista secondary-tason (11-16 vuotiaat) kouluoppikirjaa ja niiden Iso-Britannian Afrikan siirtomaita käsitteleviä lukuja. Tutkimuksen aikarajoista 1921 merkitsee vuotta, jolloin britti-imperiumi oli laajimmillaan ja 1962 vuotta, jolloin Iso-Britannian siirtomaavallan murtumisen voi katsoa alkaneen.Tutkimuksessa selvitetään, minkä kuvan oppikirjat antavat Iso-Britannian Afrikan siirtomaista, miten niiden hankkimisprosessi selvitetään ja minkälaisen kuvan oppikirjat antavat afrikkalaisista ja siirtomaiden alkuperäiskulttuureista. Tutkimuksessa selvitetään myös, miten tämä kuva mahdollisesti muuttuu tutkimusajanjakson aikana. Vanhimmat tutkitut oppikirjat julkaistiin aikana, jolloin Iso-Britannian siirtomaavalta Afrikassa oli selviö. Tutkimuksen uusimmat oppikirjat julkaistiin samanaikaisesti, kun siirtomaiden itsenäistymisprosessi oli lähdössä käyntiin.
Oppikirjojen Afrikka-kuva säilyy suurinpiirtein samanlaisena koko tutkimusjakson ajan. Oppikirjat painottavat selkeästi Etelä-Afrikkaa ja Etelä-Afrikan historiaa muiden siirtomaiden kustannuksella. Buurisota ja Iso-Britannian siirtomaavallan kehitys Etelä-Afrikassa otetaan painotetusti esille erityisesti Iso-Britannian historiaa käsittelevissä oppikirjoissa.
Etelä-Afrikan voimakas esilletulo oppikirjoissa selittyy oppikirjojen tekijöiden välittämän siirtomaakuvan avulla. Oppikirjojen tekijät haluavat luoda ja vahvistaa yleistä brittiläistä käsitystä Iso-Britannian siirtomaavallan demokraattisuudesta ja paremmuudesta muihin siirtomaavaltoihin nähden. Kirjoissa nostetaan esille esimerkkejä siirtomaiden itsehallinnosta ja luodaan tietoisesti kuvaa Iso-Britanniasta siirtomaiden itsehallintoa ja itsemääräämisoikeutta voimakkaasti tukevana ja kehittävänä siirtomaavaltana. Etelä-Afrikka tarjoaa tähän tarkoitukseen hyviä esimerkkejä. Kuva on pitkälti identtinen englantilaisten whig-historian kanssa.
Iso-Britannian muut siirtomaat Afrikassa otetaan esille lähinnä maailmanhistoraa käsittelevissä oppikirjoissa. Vanhemmissa oppikirjoissa siirtomaista luodaan hyvin hajanainen ja epäselvä kuva. Toisen maailmansodan jälkeen kirjoitetut oppikirjat antavat alueista hieman tarkemman kuvan.
Iso-Britannian siirtomaavalta laajenee oppikirjojen mukaan Afrikassa taloudellisten ja valtapoliittisten tekjöiden siivittämänä. Uusien siirtomaiden valloittaminen nähdään jo olemassa olevien siirtomaa-alueiden aktiviisuuden tuloksena. Emämaan rooli prosessissa on passiviinen, siirtomaat laajenevat pitkälti yksityishenkilöiden ja kauppakomppanioiden työn tuloksena.
Tutkitut oppikirjat antavat hyvin hajanaisen ja vajaavaisen kuvan Afrikan alkuperäiskansoista ja -kulttuureista. Muutamia yksittäisiä esimerkkejä lukuunottamatta ei oppikirjoista liiemmälti löydy kuvauksia, jotka loisivat lukijalle käsityksen Afrikan siirtomaiden oloista ennen Iso-Britannian saapumista alueelle.
Oppikirjojen Afrikka-kuva on sangen muuttumaton. Vanhempien ja uudempien oppikirjojen välillä ei ole löydettävissä suuria eroja. Oppikirjat muuttuvat hitaasti ja ainoat tutkimusajanjakson aikana nähtävät muutokset liittyvät Buurisotaa käsittelevien kappaleitten neutralisoitumiseen ja Keski- ja Itä-Afrikan siirtomaiden merkityksen nousuun toisen maailmansodan jälkeen painetuissa oppikirjoissa.