TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
KOPONEN, ANNALEENA: Palestiinalaiset - kansa vai ei? Palestiinan kysymyksen käsittely YK:ssa 1964-1974
Pro gradu -tutkielma, 99 s., 4 liites.
Yleinen historia
Marraskuu 1995
Pro gradu -työssäni olen tutkinut, miten palestiinalaiskysymystä käsiteltiin Yhdistyneissä Kansakunnissa vuosina 1964-1974, aikavälillä PLO:n perustamisesta YK:n tarkkailija-aseman myöntämiseen PLO:lle. Tällä aikavälillä palestiinalaisten status muuttui YK:ssa: aluksi palestiinalaisiin suhtauduttiin vain pakolaisryhmänä, myöhemmin palestiinalaisille tunnustettiin identiteetti kansakuntana, jota PLO edusti. Vaikka tutkimukseni alkuajankohtana vuonna 1964, jolloin PLO perustettiin palestiinalaisiin viitattiin YK:ssa vain pakolaisasioiden yhteydessä, palestiinalaisnäkemykset, yllättävää kyllä, tulivat useissa eri yhteyksissä esiin YK:ssa. Arabimaat toivat eri asioiden yhteydessä YK:n eri toimielimien, lähinnä turvallisuusneuvoston, pohdittavaksi ”palestiinalaispropagandaa” sisältäviä kirjelmiä ja muistioita.
YK:n yleiskokouksessa tapahtui suuri muutos 60-luvun lopussa sen suhtautumisessa palestiinalaiskysymykseen. Tällöin annettiin useita päätöslauselmia, joilla tuettiin palestiinalaisten oikeuksia. Samalla palestiinalaisten identiteettiä kansakuntana, jolla on oikeus itsemääräämiseen, alettiin korostaa. Em. muutoksen syynä oli ensinnäkin se, että 60- ja 70-lukujen aikana yleiskokouksen voimasuhteet olivat muuttuneet täysin uusien kolmannen maailman valtioiden päästessä YK:n jäseniksi. Nämä kolmannen maailman maat olivat hyvin kriittisiä ”kolonialistisia valtioita” kohtaan, jollaiseksi ne Israelinkin mielsivät. Käytännössä tästä seurasi se, että kolmannen maailman valtiot kannattivat palestiinalaisia ja heille myönnettävää kansallista identiteettiä sekä itsemääräämisoikeutta ja vastustivat Israelia. Koska myös arabivaltiot ja useimmat sosialistiset maat kannattivat palestiinalaisten näkemyksiä ei enemmistöpäätösten aikaansaaminen yleiskokouksessa ollut hankalaa, useimpien länsimaiden vastustuksesta huolimatta.
Tärkeä merkitys oli myös PLO:n palestiinalaisliikkeessä saavuttamalla johtoasemalla. Saatuaan arabimaiden hyväksynnän PLO alkoi saavuttaa myös kansainvälisiä tunnustuksia. Terroritoiminnan avulla saavutettiin huomiota ja siitä irtautumalla ja julkisesti poliittiseen toimintaan sitoutumalla hyväksyntää. Lopputulos oli historiallinen: kymmenen vuoden kuluttua perustamisestaan PLO sai YK:n tarkkailijan aseman ja palestiinalaisille vahvistettiin kansakunnan asema.
Tutkimukseni perustuu alkuperäislähteitten osalta erilaisiin YK:n tuottamiin dokumentteihin: päätöslauselmiin, kirjelmiin, yleiskokouksessa käytyihin keskusteluihin sekä YK: vuosikirjaan.