TURUN YLIOPISTO
Humanistinen tiedekunta

KOIVIKKO, LEILA: PIIRTÄJÄN, VALOKUVAAJAN JA KUVITTAJAN MUSTA AFRIKKA. Afrikka-aiheiset piirrokset ja valokuvat 1800-luvun lopun
englantilaisen matkakirjallisuuden kuvituksena

Pro gradu -tutkielma, 143 s., 8 liites., 59 kuvaa.
Yleinen historia
Helmikuu 1996

1800-luvun lopulla matkakirjallisuuden määrä lisääntyi merkittävästi Euroopassa. Samanaikaisesti Afrikka tuli enenevässä määrin tutkimusmatkailun kohteeksi. Matkakertomukset toimivat tärkeänä välineenä hahmoteltaessa ensimmäisiä käsityksiä Afrikasta ja sen asukkaista eurooppalaiselle lukevalle yleisölle.

Tutkielman lähdeaineistoksi on valittu 17 kappaletta merkittävimpinä pidettyjen englantilaisten matkailijoiden 1800-luvun loppupuolella kirjoittamia matkakertomuksia. Valitut teokset olivat aikanaan eniten myytyjä. Tutkielmassa keskitytään aikaisemmin sivuutettuun lähdeaineistoon, matkakirjojen kuviin. Valituissa kirjoissa on yhteensä 994 kuvaa tai kuvakollaasia, jotka perustuvat matkailijoiden piirroksiin ja valokuviin sekä eurooppalaisten kirjankuvittajien piirroksiin. Kuvat on järjestetty aiheenmukaisesti kahteentoista ryhmään.

Tavoitteena on vastata kahteen pääkysymykseen: Mitä matkakirjojen kuvissa esiteltiin sekä miten asioita esitettiin. Näiden lisäksi aiheeseen liittyy useita sivukysymyksiä: Miksi kuvat olivat sellaisia kuin olivat? Mikä oli kuvien alkuperä ja miten ne päätyivät kirjan kuvitukseksi? Mikä oli kuvien merkitys aikalaisille ja mahdollisesti myös nykypäivän ihmisille?

Ajallisesti tutkittavat kirjat ja niiden kuvat sijoittuvat 1800-luvun puolivälistä aina 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen. Maantieteellisesti kiinnostava alue tässä vaiheessa oli ns. musta Afrikka eli Saharan eteläpuoliset alueet lukuunottamatta aivan eteläisintä Afrikkaa. Juuri tälle alueelle kohdistui suurin osa tutkimusmatkailusta 1800-luvun jälkipuoliskolla. Huomion kohteena ovat erityisesti britit, koska heitä oli kyseisellä alueella eniten.

Karkeasti ottaen tutkittujen matkakirjojen kuvat voi jakaa kolmeen ryhmään: ihmistä, hänen elämäänsä ja luontoa esittäviin kuviin. Teemojen suosioon tai epäsuosioon vaikuttivat mm. matkailijan henkilökohtaiset mieltymykset, tekniset seikat sekä kuvittajien käytössä olleet mallit. Afrikkalaista ihmistä kuvattaessa hänestä luotiin tarpeen mukaan myönteisempi tai kielteisempi kuva. Afrikkalainen kulttuuri esitettiin korostetun vieraana ja eksoottisena. Kuitenkin afrikkalaisista luotu mielikuva ei ollut tyrmäävän kielteinen. Ilmeisesti luonto koettiin ihmistä tärkeämpänä kuvauskohteena. Luontokuvissa korostuu luonnon kesyttämättömyys ja suuruus verrattuna ihmiseen.

Matkakirjojen kuvat ohjasivat epäilemättä lukijoiden käsitystä Afrikasta. Kuvilla luotiin ja vahvistettiin mielikuvia siinä missä teksteilläkin. Kirjojen kuvallinen kieli oli helppo omaksua ja hyväksyä. Kuvat antoivat lukijalle tietoa, jota teksteistä ei voinut saada. 1800-luvulta alkaen käsitys maailmasta perustui yhä enemmän kuvien varaan, ja monien matkakirjojen luomien käsitysten voi huomata elävän yhä voimakkaasti.