TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
KOIRANEN, ULLA: Tasavaltalaistako historiaa? Koululaitos ja historian oppikirjojen Saksan kuva Weimarin
tasavallassa.
Pro gradu tutkielma, 236 s.
Yleinen historia
Toukokuu 1985
Työ kaksiosainen. Ensin tarkastellaan Weimarin ajan koululaitosta, sen kehittymistä; koulutyyppejä ja oppilaita. Pääpaino työssä kuitenkin historian oppikirjojen Saksan kuvalla.
Saksan kuvan lähtökohtana on pidetty sitä, mitä oppikirjoissa pidetään saksalaisena. Kuva on sidottu laajemmin historian opetukseen. koululaitokseen ja Weimarin tasavallan poliitis-taloudellis-yhteiskunnallis-kultturelliseen tilanteeseen.
Lähteinä on käytetty 70 historian oppikirjaa ja muutamaa opetussuunnitelmaa sekä jonkun verran muuta aineistoa. Metodina on ollut perinteinen historiatieteellinen metodi, jonka apuna on lisäksi käytetty kvantatiivisia mittauksia.
Weimarin ajan koululaitos oli perintöä edeltäneeltä ajalta. Uudistuksilla toivottiin vanhan luokkajakoisen systeemin murtuvan. Kaikille koululaisille säädettiin yhteinen, nelivuotinen peruskoulu. Samalla koululaitos jakaantui kolmeen itsenäiseen kouluun: kansakouluun. keskikouluun ja oppikouluun.
Suurin osa oppilaista kävi kansakoulua. Sosiaalisesti kansakoulu oli alempien ja oppikoulu ylimpien yhteiskuntaluokkien koulu.
Historian opettajat olivat perusasennoitumiseltaan konservatiivisia. He suhtautuivat myös penseästi tasavaltaan. Kansakoulun opettajien suhtautuminen oli tosin myönteisempää kuin muiden.
Historian opetuksen avulla haluttiin kasvattaa isänmaallisia ja valtiolle uskollisia kansalaisia. Oman maan historian opettaminen oli etusijalla. Opettajalla oli keskeisin rooli opetustilanteessa, mutta myös oppikirjat olivat tärkeitä. Niin opetuksessa kuin kirjoissakin pyrittiin "elävämpään kerrontaan".
Historian oppikirjat ovat sisällöllisesti painottuneet uuden ajan historiaan, sota ja valtiolliseen historiaan ja Saksan historiaan.
Oppikirjojen Saksan kuvaa on tarkasteltu käsityksinä saksalaisista, Saksan valtiosta ja kulttuurista.
Saksalaiset nähtiin omana kansanaan. jolla oli tietty kansanluonne. Saksalaisina luonteenpiirteinä pidettiin mm. ahkeruutta, uskollisuutta.
Keskeisenä ongelmana oppikirjoissa nähtiin Saksan yhtenäisyys tai sen puuttuminen. Bismarckin Saksaa ylistettiin.
Weimarin tasavaltaan suhtauduttiin yleisestä mielipiteestä poiketen suhteellisen myönteisesti, mihin ehkä vaikutti se että oppikirjat tuli virallisesti hyväksyttää.
Suuria yksilöitä korostettiin, valtiomiehistä Fredrik Suurta ja Bismarckin, Lutheria suurena saksalaisena.
Sodat nähtiin välttämättöminä kansojen välisinä välien selvittelyinä. Maailmansota nähtiin puolustussotana ja Saksa Versaillesin sopimuksen uhrina. Saksan kulttuuria korostettiin ja toivo asetettiin tulevaisuuteen.