TURUN YLIOPISTO

Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitos/Humanistinen tiedekunta

 

KIVINEVA, SANNA: Arthur Thesleff romanikulttuuria tutkimassa – Thesleffin kenttätyömetodit ja kenttätyön tulokset 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa.

 

Pro gradu -tutkielma, 98 s., 4 liites.

Yleinen historia

Toukokuu 2010

 _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

 

Arthur Thesleff (1871 – 1920) on itseoppinut kulttuurintutkija, joka 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa tutki romanikulttuuria ja -kieltä tekemällä kenttätyötä romanien parissa. Tutkimukseni kohteena ovat Arthur Thesleffin kenttätyön metodit ja kenttätyön tulokset. Kenttätyön osalta selvitän Thesleffin tutkimusintressejä romanikulttuurin tutkimisessa sekä miten Thesleff käytännössä toteuttaa kenttätutkimuksensa; miten hän saa yhteyden tutkimiinsa ryhmiin, miten hän havainnoi ja kohtaa tutkimansa kulttuurin. Lopuksi tarkastelen, miten kenttätyössä hankittu tieto näkyy lopputuloksessa, valmiissa etnografioissa, sekä millaisen kokonaiskäsityksen tai -tulkinnan Thesleff romanikulttuurista muodostaa. Historiatieteen vaatimusten mukaisesti tarkastelen sekä Thesleffin kenttätutkimuksia että hänen etnografioitaan aikalaiskontekstissa 1800-luvun lopun tieteellisessä ja yhteiskunnallisessa miljöössä.

 

Thesleffin romanitutkimuksen tutkimusmotiiveja ohjaa sekä hänen halunsa selvittää arvoituksellisena pitämänsä romanikulttuurin salaisuuksia että pyrkimys ratkaista ns. romaniongelma. Näistä salatun tiedon paljastaminen ja esille tuominen näyttäisi olevan hallitsevampi motiivi. Thesleffin kenttätyömetodit ovat kehittyneet paljolti kokemusten kautta. Yhteyden saaminen tutkittaviin yhteisöihin onnistuu mm. tutun romanin avulla, joka auttaa häntä myös tiedon keruussa. Thesleff käyttää paljon tarkkailevaa tutkimusmetodia, ja ei aina paljasta romaneille osaavansa romanikieltä, jotta voisi tarkkailemalla oppia enemmän romanikulttuurista. Thesleff ei kerää tietoa ainoastaan kenttätutkimuksilla vaan kerää tietoa paljolti myös kirjallisuudesta, viranomaisilta ja muilta tutkijoilta.

 

Thesleffin kulttuurikäsitys on evolutionistinen, mutta hän näkee romanit poikkeuksena kulttuurin kehitysasteista. Romanikulttuuri pyrkii Thesleffin tulkinnan mukaan pysymään aitona ja vanhoillisena. Thesleffin etnografioissa hänen kenttätyönsä tulokset joutuvat usein ristiriitaan romanttisen selitystradition kanssa, jossa romanit nähdään eksoottisena Intiasta vaeltaneena kansana, jonka jäsenet toteuttavat  alkuperäistä ”romaniluontoaan”. Ristiriitatilanteissa Thesleff usein painottaa romanien mystistä alkuperää ja luonnonkansan myötäsyntyisiä ominaispiirteitä, joilla hän selittää niin fysiologisia piirteitä kuin vaellushalua, ammatteja ja uskonnottomuuttakin. Thesleff siirtää  romanit kaukaiseksi ja eksoottiseksi toiseudeksi, ja korostaa useammin romanien intialaista alkuperää ja myyttisiä ominaispiirteitä kuin kenttätyönsä tuloksia.

 

Asiasanat: romanit, romanitutkimus, Arthur Thesleff, kulttuuriantropologia, kulttuurien tutkimus, kenttätutkimus, kenttätyömetodit, 1800-luvun loppu, tieteenhistoria