TURUN YLIOPISTO
Historian laitos / Humanistinen tiedekunta
KANERVO, PIRKKO: Italian suhtautuminen talvisotaan
Pro gradu -tutkielma 132 s., 8 liites.
Yleinen historia
Huhtikuu 1997
Italia asettui länsimaiden rinnalle tukemaan Suomea talvisodan puhjettua; sen asenne oli täysin vastakkainen kuin akselikumppanin Saksan. Työni tavoitteena on ollut selvittää, miten tällainen vastakkainasettelu oli mahdollista; miten Italian ulkopoliittisiin linjauksiin maailmansodan alun Euroopassa sopi toiminta Suomen hyväksi ja millä eri tavoin Italia Suomea tuki. Tutkimukseni tärkeimmän lähdeaineiston muodostavat Suomen ja Italian ulkoasianhallinnon alkuperäiset asiakirjat, Suomen osalta julkaisemattomat ja Italian osalta julkaistut. Italian ja Saksan suhteen selvittämisessä olen etupäässä tukeutunut rikkaaseen tutkimuskirjallisuuteen.
Edellytykset Italian toiminnalle Suomen hyväksi syntyivät, kun Italia jättäytyi Saksan rinnalta maailmansodan syttyessä ja maiden välit kiristyivät syksyllä 1939. Mussolini ei kuitenkaan sallinut välirikon muuttuvan avoimeksi; hän halusi säilyttää valinnan vapautensa kaikkiin suuntiin Euroopan tulevissa poliittisissa tapahtumissa. Italia auttoi Suomea salaa saksalaisilta ja apu näyttäisi liittyneen Mussolinin ajatuksiin Euroopan voimatasapainosta. Hän halusi estää sotaa laajenemasta lännessä pelätessään Saksan vaikutusvallan liiallista kasvua, joka olisi uhka myös Italian suurvalta-asemalle. Mussolinin pyrkimyksillä ei ollut vaikutusta Saksan diktaattoriin ja hän tekikin vielä talvisodan kestäessä päätöksen käännöksestä takaisin Saksan rinnalle.
Italia tuki Suomea koko talvisodan ajan toimittaen tälle lentokoneita, aseita ja muuta sotamateriaalia. Kokonaisavun määrä - 790 milj.mk - on toisella sijalla Ruotsin jälkeen. Sovitun asiantuntija-avun toimittaminen jäi kesken sodan päättyessä; vain ensimmäinen ryhmä lentokonemekaanikoista ja tykistön käyttökouluttajista ehti sodan aikana Suomeen. Italian diplomaattinen toimeliaisuus Berliinin suuntaan voitaneen myös osin katsoa tunnusteluiksi Suomen puolesta. Kaikki italialaisten pyrkimykset törmäsivät kuitenkin saksalaisten taipumattomuuteen.
Arvioitaessa tutkimukseni tuloksia ja tekemiäni tulkintoja, on huomattava, miten keskeiseltä osin ne perustuvat vain Italian ulkoasianhallinnon julkaistuun alkuperäisaineistoon. Rooman arkistojen anti toisi varmasti lisävalaistusta avoimiksi jääneisiin kysymyksiin, kuten esim. Suomen ystävänä tunnetun kulttuuriministeri Alessandro Pavolinin toimintaan.