TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
KALLIOINEN, MIKA: Porvariston nousu sydänkeskiajan Englannissa
Tutkielma, 105 s., 2 liites.
Yleinen historia
Lokakuu 1990
Tutkielman aiheena on Englannin sydänkeskiaikainen porvaristo. Työ on ajallisesti rajattu sydänkeskiaikaan. Tämä tarkoittaa ajanjaksoa normannivalloituksesta eli vuodesta 1066 suunnilleen 1200 ja 1300luvun taitteeseen. Alueellisesti työ on rajattu Englannin kaupunkeihin ja niiden porvaristoon.
Työn tarkoituksena on selvittää, muuttuiko porvariston asema sydänkeskiajalla suhteessa muihin yhteiskuntaryhmiin. Tähän liittyen on selvitettävä, miten porvariston asema ja sen muuttuminen ilmeni eri elämänaloilla sekä miten mahdollinen muuttuminen eteni ajallisesti. Mikäli porvariston asema muuttui, on tarkoituksena selvittää sen syitä. Pyrkikö porvaristo esimerkiksi määrätietoisesti ajamaan omaa asiaansa? Mikäli se pyrki siihen, oliko sen tavoitteena pelkästään taloudellisen itsenäisyyden saavuttaminen vai myös poliittisen vallan saaminen? Toisaalta on selvitettävä, missä määrin porvarien asema varakkaina kauppiaina ja käsityöläisinä lisäsi heidän yhteiskunnallista vaikutusvaltaansa. Kokonaan oma kysymyksensä on, millä tavoin eri kuninkaat suhtautuivat porvaristoon tai oliko paikallisten maallisten ja kirkollisten ylimysten asenteissa eroja. Lopuksi on vielä kysyttävä, vaikuttiko kehitys jollain tavoin porvariston sisäisiin suhteisiin.
Tutkielman lähteistön runkona on neljä eri painettua lähdekokoelmaa. Niiden sisältämässä aineistossa tärkeimmän ryhmän muodostavat kaupungeille annetut vapauskirjeet. Niiden pohjalta on mahdollista arvioida porvariston saamia erioikeuksia.
Tutkielman keskeisenä tuloksena on, että porvariston yhteiskunnallinen asema muuttui sydänkeskiajan kuluessa. Viimeistään normannivalloituksen aikoihin porvaristo alkoi irtaantua maaseutuväestön asemasta. Porvaristo lähentyi koko ajanjakson ajan sitä erioikeutettua asemaa, joka jo oli ylimystöllä ja papistolla. Sydänkeskiajan lopulla porvaristo oli saavuttanut niin monia erioikeuksia, että se oli lähempänä viimeksi mainittuja ryhmiä kuin maaseutuväestöä. Lisäksi porvaristoa voisi tässä vaiheessa kutsua jopa kolmanneksi säädyksi, sillä sen parlamenttiedustuksesta alkoi muodostua vakiintunut käytäntö. Porvariston aseman muutos ilmeni monilla tavoin. Ryhmää erottivat maaseutuväestöstä henkilökohtainen vapaus sekö maanomistus, Joka oli kaupungeissa vapaa niistä feodaalisista rasituksista, jotka olivat maaseudulla vielä voimissaan. Lisäksi porvariston itsenäistyminen ilmeni erityyppisten taloudellisten vapauksien saamisessa sekö etenkin itsehallinnon laajenemisessa. Tästä selvimpänä merkkinä on oma virkamiehistö. Kehitys ei kuitenkaan edennyt ongelmitta. Porvaristo jakaantui varallisuudeltaan ja vaikutusvallaltaan kahteen ryhmään, mikä aiheutti sisäisiä ristiriitoja. Tapahtuneelle kehitykselle on vaikea osoittaa selvää syytä. Todennäköisintä on, että erioikeuksien saavuttaminen perustui kuninkaiden halukkuuteen suosia porvaristoa.