TURUN YLIOPISTO
Historian laitos / Humanistinen tiedekuntaKALLIO, HELENA: Romantiikan kuolemanajatus Franz Schubertin liedeissä
Pro gradu -tutkielma, 111 s.
Yleinen historia
Marraskuu 1999
Tutkielmassa tarkastellaan romantiikan suhdetta kuolemaan itävaltalaisen säveltäjän Franz Schubertin (1797-1828) musiikin valossa. Tavoitteena on selvittää ja hahmottaa niitä taiteellis-filosofisia kuolemaan ja sen ilmiöihin liittyviä henkisiä virtauksia ja käsityksiä, jotka olivat vallalla ennen kaikkea Jenan varhaisten romantikkojen piirissä 1700-1800 -luvun vaihteessa ja levisivät kulttuurin rakenteisiin muualle Eurooppaan. Myös Schubert ihmisenä on otettu huomioon. Hänen lukuisat aihepiiriä koskettavat sävellyksensä liittävät hänet länsimaisen romanttisen kuolemanajatuksen kantaviin voimiin
Kuolemanajatuksen tulkiksi on valittu Schubertin liedejä, jotka suorasti tai epäsuorasti liittyvät kuolemaan. Romantikkojen ajatukset musiikin poeettisesta luonteesta johdattavat tulkinnan avaimeksi ennen muuta tekstin, mutta myös melodiaa ja piano-osuutta voidaan tarkastella kuoleman näkökulmasta. Aikalaiskirjailijoista on mukana nimenomaan sellaisia, jotka olivat tunnettuja Schubertin piirissä tai vähintään hengen veljiä.Romantikot pyrkivät tietoisesti ratkaisemaan kuoleman ja tuonpuoleisen arvoitusta. Schubertin Wanderer-aihepiiri osoittaa, että ihmisen osa on kaipuun siivittämänä vierauden tunteen vallassa vaeltaa kohti absoluuttia, jumaluutta tai ikuisuutta. Koska maan päällä on mahdotonta saavuttaa tämä täyttymys, ratkaisijaksi tulee kuolema. Kaipuu pois pirstoutuneesta laajenee näin kuolemankaipuuksi, johon kietoutuvat rauhan ja rakkauden tavoitteleminen rajan takana. Kuolemanjälkeisestä eksistenssistä kertovissa Schubert-liedeissä esiintyy aineksia kristinuskosta, panteistisesta ajattelusta ja sielunvaellusopista. Luonnontunne heijastuu kuoleman taustalla. Kuolema on läsnä erityisesti luonnon yöpuolen liedien ajatuskerroksissa, ja unessa ihminen saattoi lähestyä tavoiteltavaa rajatilaa. Romantiikan ajatukset lempeästä, ihmistä luontoon sulauttavasta kuolemasta ulottuivat myös itsemurhaan.
Schubert tuo esiin, että kuolemamotiivin keskeisyys romantikkojen mielessä näkyy sen yltämisenä kaikkialle romantiikkaa määrittäviin sektoreihin. Antiikin myyttien tuore soveltaminen viittasi myös ajalliseen eheydenkaipuuseen katoavaisuuden kulisseissa. Keskiajan ihailu nosti esiin kertovat balladit, sadunomaisuuden ja mystisyyden sekä lämmitti kuolemantanssiaihetta omalla tavallaan. Mennyt aika sai romanttiset kasvot vainajien muiston vaalimisessakin. Toisaalta ihmiset katsoivat omaa elämäänsä kirkkomaiden miljöössä. Schubertin liedien vaeltajat elämän ja kuoleman dualismissa viittaavat jo moderniin ihmisyyden problematiikkaan.
Asiasanat
kuolema, lied, romantiikka, Franz Schubert