TURUN YLIOPISTO
Historian laitos/Humanistinen tiedekunta

KALLIO, HEIDI ELINA: Lihamylly ja vääntökone tulevat Tallinnaan – Kotitalousteknologian saatavuus Vironmaan kuvernementissa 1880-luvulta I maailmansotaan 

Pro gradu –tutkielma, 92s., 11 liites.
Yleinen historia 
Maaliskuu 1997

Tutkimukseni tärkeimpänä tavoitteena on selvittää, mitä kotitalousteknologian tuotteita Vironmaan kuvernementissa oli markkinoilla ajanjaksolla, joka alkaa 1880-luvulta ja päättyy I maailmansodan alkamiseen. Keskityn tutkimuksessani kodin ruoka- ja tekstiilihuoltoon liittyviin laitteisiin ja apuvälineisiin. Tutkin, minkälaisella viiveellä uutuudet ehtivät Viroon, joka kuului taloudellisesti ja teollisesti kehittymättömään Venäjään ja sijaitsi syrjässä kodinteknologian edelläkävijämaista. Tarjonnan lisäksi kartoitan, mistä kodinteknologia tuli kuvernementtiin sekä koti- ja ulkomaisten tuotteiden osuuden. Tutkimuksen alueellinen pääpaino on Tallinnassa. Tallinnan ja Helsingin olosuhteiden samankaltaisuus tarjoaa otollisen lähtökohdan vertailevalle tutkimukselle. Helsingin osalta vertailu perustuu Vuokko LEPISTÖN väitöskirjaan "Joko Teillä on primuskeitin ? Kotitalousteknologian saatavuus ja tarjonta Helsingissä 1800-luvun puolivälistä 1910-luvun lopulle ".

Koska kotitalousteknologian tuonnista tai valmistuksesta Baltiassa tutkimusjaksolla ei ole ole tilastotietoja, päälähteenäni ovat sanomalehtimainokset. Tutkimusta varten on kerätty kodinkoneiden mainokset vuosien 1880, 1884, 1897, 1902, 1906 ja 1912 Eesti Postimehen, Päewalehen ja Revalsche Zeitungin heinä- ja elo- sekä joulukuun numeroista.

Kotitalousteknologian uutuuksien leviäminen Yhdysvalloista ja Euroopan teollistuneista maista Vironmaan kuvernementtiin kesti 1800-luvun jälkipuolella yleensä kaksi vuosikymmentä, mutta 1900-luvun puolella tämä viive näyttää lyhenevän hieman. Viroon ja Suomeen kotitalousteknologia tuli lähes samanaikaisesti. 1880- ja 1890-luvuilla kodinteknologian tarjonta oli Tallinnassa vähäisempää kuin Helsingissä, mutta 1900-luvulta lähtien laitevalikoima oli Tallinnassa jo yhtä laaja.

Vaikka kodinteknologiaa ja etenkin pieniä ruuanvalmistuksen apuvälineitä alkoi 1900-luvun alussa olla sangen runsaasti markkinoilla Tallinnassakin, vain suppea osa väestöstä saattoi hankkia niitä.

Kodinkoneista vain 16 %:in valmistusmaa ilmoitettiin mainoksissa. Amerikkalaiset kodinkoneet olivat selkeästi mainostetuin ryhmä ja toiseksi eniten markkinoitiin saksalaisia laitteita. Vain vajaa viidennes oli Baltiassa valmistettuja.
Sanomalehtimainosten perusteella on mahdollista selvittää kotitalousteknologian saatavuutta. Lähdemateriaalia, jonka pohjalta voisi kattavasti tutkia kodinkoneiden yleisyyttä, on mahdotonta edes löytää.

Kaasu- ja sähköliitännät olivat olennainen edellytys kodinteknologian käyttöönotolle tutkimusjaksolla. Kaasu- sekä sähkökäyttöisten kodinkoneiden markkinointi pitäisi pystyä suhteuttamaan siihen, monellako taloudella oli mahdollisuus käyttää näitä laitteita. Tallinnan kaasu- ja sähkölaitoksen arkistoon tutustumisen lisäksi toinen edellytys jatkotutkimukselle on kodinkoneita myyneiden liikkeiden hintaluetteloiden saaminen lähdemateriaaliksi.