TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
KAIRENTO, MAARIT: Ison-Britannian ajautuminen Marshall-suunnitelman eurooppalaiseksi
organisaattoriksi kesällä 1947
Pro gradu -tutkielma, 137 s., 10 liites.
Yleinen historia
Heinäkuu 1993
Tutkielmassa on selvitetty Ison-Britannian toisen maailmansodan jälkeiset jälleenrakennusvaihtoehdot sekä maan osuus ja merkitys Euroopan jälleenrakennusohjelman eli Marshall-suunnitelman syntyyn. Syntyaika tutkielmassa käsittää ajan Marshallin puheesta (kesäkuu 1947) Euroopan taloudellisen yhteistyökomitean raportin luovuttamiseen (syyskuu 1947).
Tutkielman johdannossa on käsitelty sodan jälkeisen Euroopan taloudellinen ja poliittinen tilanne sekä eri jälleenrakennusvaihtoehdot. Toisessa luvussa tämä tilanne on syvennetty kattamaan ainoastaan Iso-Britannia siten, että on pohdittu Ison-Britannian talouspoliittisia ja ulkopoliittisia vaihtoehtoja sekä niiden toteutumismahdollisuuksia. Tutkielman jatkossa on tarkasteltu Marshallin puheen vastaanottoa Englannissa, Lontoossa käytyjä konsultaationeuvotteluja Yhdysvaltain kanssa, kahta Pariisin konferenssia, ongelmia näissä konferensseissa ja lopputulosta eli itse raporttia.
Tärkeimmät lähdeteokset ovat painetusta alkuperäismateriaalista Foreign Relations of United States osa III sekä Documents on International Affairs. Lisäksi on käytetty seuraavien henkilöiden muistelmia tai elämänkertoja: Dean Acheson, Harry S. Truman, Hugh Dalton, Winston Churchill, Clement Attlee sekä Ernest Bevin.
Tutkielman tärkein havainto oli, että asetettuaan taloudelliset ja sisäpoliittiset seikat etusijalle Iso-Britannia ajautui Marshall-suunnitelman eurooppalaiseksi organisaattoriksi. Turvatakseen taloutensa kehityksen, rahoittaakseen tärkeimpien teollisuusalojen ja valtion talouden kannalta merkittävimpien laitosten kansallistamisohjelman sekä hyvinvointivaltion perustamisen Iso-Britannia luopui sille tärkeästä Kansainyhteisö-keskeisyydestä, sitoutui tekemään sterlingistä vaihdettavan valuutan sekä kannatti kansainvälistä vapaakauppaa. Talouspoliittiseksi uudeksi suunnaksi maa valitsi keynesiläisyyden eli julkisen vallan lisäämisen talouden hoidossa. Lisäksi Englanti joutui tunnustamaan suurvalta-asemansa menetetyksi - Yhdysvalloille.
Tutkielman toinen havainto oli, että Ison-Britannian vaikutus itse ohjelman syntyyn ei ollut kovinkaan merkittävä. Yhdysvallat käytti Englantia lähinnä eurooppalaisena tiedusteluoppaana: Bevinin oli selvitettävä Molotovin kanta Marshall-suunnitelmaan ja Länsi-Euroopan taloudellinen tilanne. Tutkielman kolmas loppupäätelmä oli, että Ison-Britannian taloudellinen suunnanmuutos aiheutti myös maan poliittisen suunnanmuutoksen. On kuitenkin muistettava, että kahden tai useamman yksilön tai yhteisön taloudellinen/poliittinen vuorovaikutussuhde toimii ainoastaan silloin, kun molemmat osapuolet katsovat hyötyvänsä yhteistyöstä.