TURUN YLIOPISTO Yleinen historia/humanistinen tiedekunta KAAVAJÄRVI, SIMO ANTERO: Satyagraha, ja gandhilaisen väkivallattoman yhteiskunnan syntymahdollisuudet ja kehittyminen sekä brittivastaisuus Young India - lehdessä 1920-22 ja 1930 Pro-Gradu - tutkielma, 90 s. Yleinen historia Tammikuu 2008 Pro-gradu - tutkielmani kysymyksenä on gandhilainen väkivallattomuus, Satyagraha ja sen soveltaminen Intian eri väestötyhmiin? Minkälaiset mahdollisuudet Intiassa oli gandhilaisen väkivallattoman ja yhtenäisen yhteiskunnan rakentamiseen ja kehittämiseen? Pyrkimyksenä on aiheen aatehistoriallinen käsittely, joka oman käsitykseni mukaan tuottaa selittävimmän vastauksen. Tutkimuskysymyksen johdosta sopivin luonnehdinta ja näkökulma, Gandhiin poliitikkona, on tarkastella häntä yhteiskuntareformistina. Tutkielma käsittää kaksi koko Intian laajuista Satyagraha-kampanjaa. Ensimmäinen, joka on nimetty sen keskeisimmän teeman mukaisesti, Ei-yhteistyötä - kampanjaksi, joka alkoi vuonna 1920 ja kesti kaksi vuotta. Toinen käsittelemäni kampanja on nimetty Suolamarssiksi, jossa aloitettiin kansalaistottelemattomuus suolalakien rikkomisella. Suolamarssi alkoi 1930, Gandhi vangittiin toukokuun 4. 1930, jonka jälkeen Young Indiassa julkaistaan vielä muutama hänen kirjoittama artikkeli. Tutkielmassani Satyagrahan soveltamisesta Intian eri väestöryhmittymiin yllä mainituissa kampanjoissa keskitystään Gandhin keskeisimmiksi ja tärkeimmäksi pitämiin asioihin. Hänen keskeisimmät sisäpoliittiset uudistukset koskettivat naisten ja kastittomien aseman parantamista sekä hindujen ja muslimien yhtenäisyyden vahvistamista. Hänen tarkoituksena oli yhtenäistää ja vahvistaa Intiaa väkivallattomassa itsenäisyystaistelussa Britanniaa vastaan. Alkuperäislähteenä käytän Gandhin julkaisemaa sanomalehteä, Young Indiaa, jota Gandhi käytti keskeisimpänä mediavälineenä yllä mainituilla kohderyhmille. Gandhilla ei ollut mahdollisuutta maan sisäisen poliittisen myllerryksen ja omien kunnianhimoisten tavoitteidensa vuoksi keskittyä, kirjoittamissaan artikkeleissa, pelkästään väkivallattomuuden sanoman levittämiseen. Hänen oli liitettävä väkivallattomuuden kaikki ulottuvuudet maan sisäisiin oloihin, ja tämä ei ollut mahdollista ilman poliittisia ja uskonnollisia painotuksia, joiden vuoksi hänen tavoitteensa epäonnistui. Gandhi oli jatkuvasti myös itse tietoinen väkivallattoman toiminnan vaikeuksista. Gandhi ei ollut Ei-yhteistyötä - kampanjan alkupuolella varma siitä, ovatko ihmiset jo omaksuneet väkivallattomuuden. Myös Suolamarssin aikoina maassa oli jo lähes avointa vallankumouksellisuutta, Gandhin motiivi kampanjan suunnittelussa olikin mahdollisten väkivallattomuuksien kanavoiminen rauhanomaisiksi. Kummankaan kampanjan lähtökohdat eivät siis olleet Gandhille ja hänen väkivallattomuudelleen parhaat mahdolliset. Väkivallattomuuteen valmisteleva toiminta jäi molemmissa tapauksissa liian lyhyeksi. Asiasanat: Intia, 1920-luku, 1930-luku, Satyagraha, väkivallattomuus, naiset, kastittomat, muslimit.