Turun yliopisto
Historian laitos
KAARLE, MARJE: PARIISI MATKAKOHTEENA 1763-1815 ulkomaalaisten matkailijoiden kuvaamanaPro gradu tutkielma 161 s. 5 liites. 15 kuvaa
Yleinen historia
Lokakuu 1992
Työn tarkoitus on kartuttaa matkailun historiaa Pariisissa vuosina 1763 1815 vierailleiden ulkomaalaisten matkailijoiden henkilökohtaisten havaintojen ja mielipiteiden avulla. Työn problematiikkaa on lisännyt vuoden 1789 vallankumous ja sitä seuranneet vallanvaihdokset, mutta toisaalta aiheen tutkiminen on näin ollut haasteellisempaa, kiehtovampaa ja antanut mahdollisuuden matkailun ja nimenomaan matkailijoiden näkemän ja kokeman Pariisin vertailuun ennen vallankumousta ja vallankumouksen jälkeen.
Lähteet ovat aikalaiskirjallisuutta: matkailijoiden kirjoittamia kirjeitä, päiväkirjoja, matkakuvauksia sekä Pariisin matkaoppaita. Lähteistöä dominoivat englantilaisten matkailijoiden matkakirjat erityisesti ancien régimen ajalta. Vallankumouksen jälkeinen Pariisi välittyy taas voittopuolisesti saksalaisen kielialueen matkailijoiden kuvaamana.
1700 luku oli grand tour matkailun aikaa. Yläluokkaan kuuluneet eurooppalaiset aateliset ja vauraat porvarit sivistivät itseään matkustamalla Euroopan kaupungeissa. Matkailu oli elitististä kulttuuria, koska vain yhteiskunnan hyväosaisilla jäsenillä oli vapaa aikaa ja varaa kalliiseen matkustamiseen.
Tutkittavana aikana matkailijat elivät ranskalaisen yhtenäiskulttuurin hallitsemassa Euroopassa. Ranskan kieli, jonka eurooppalainen yläluokka hallitsi, oli tärkein yhteyksiä luova tekijä. Pariisi välitti kirjallisuuden, taiteen, muodin ja ajatuksen virtauksia, joita muualla seurattiin.
Tässä työssä on tarkoituksena tutkia, miten Pariisi säilytti matkailulliset attraktionsa? Muuttuivatko ne vallankumouksen myötä, samalla kun ranskalainen hallinto, yhteiskunta ja kulttuurikin kokivat muutoksen? Ulkoisesti Pariisi säilyi samanlaisena tunnettuine palatseineen, puistoineen ja bulevardeineen. Vallankumouksen tasa arvon ja vapauden vaatimus edellytti merkittävien kohteiden kansallistamista: Pariisiin syntyi kansallinen taidemuseo Louvre ja muita museoita, kirjastoja ja arkistoja avattiin yleisölle. Elitistinen matkailun traditio alkoi murtua; aatelisten seurapiirien hallitsema Pariisi alkoi muotoutua kaupunkikohteeksi kaikkine erityispiirteineen. Tutkimuksessa osoitetaan, että Pariisi ei pelkästään säilynyt houkuttelevana, vaan sen vetovoima kasvoi.