TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
JOKINEN, MINNA: SOTA JA RAUHA HISTORIAN OPPIKIRJOISSA - Vuosina 1920-1970 ilmestyneiden oppikoulujemme historian koulukirjojen välittämä kuva ensimmäisestä maailmansodasta ja Kansainliitosta
Syventävien opintojen tutkielma, 106 s.,
Yleinen historia
Toukokuu 1996
Tutkielma käsittelee historian oppikirjojen välittämää kuvaa ensimmäisestä maailmansodasta ja Kansainliitosta. Sodan ja rauhan problematiikkaa tutkitaan vuosina 1920-1970 ilmestyneiden oppikoulujemme eli keskikoulun ja lukion yleisen historian oppikirjojen kautta. Tutkimuksessa käytetyt oppikirjat on valittu niiden laajan opetuskäytön perusteella sekä sen mukaan, oliko niissä käsitelty tutkimusaiheita eli maailmansotaa ja Kansainliittoa. Tutkielman päätarkoituksena on pyrkiä selittämään oppikirjojen sisältöä ja etsiä erilaisia taustatekijöitä, jotka vaikuttivat oppikirjojen tapaan tarkastella sotaa ja rauhaa.
Verrattaessa eri oppikirjojen maailmansodan sekä rauhan käsittelyyn käyttämiä sivumääriä toisiinsa on tutkimusmetodina käytetty kvalitatiivisia menetelmiä. Pääsääntöisesti tutkimuksessa on käytetty kvantitatiivista kuvatutkimusta. Oppikirjojen sisältöä ja siihen vaikuttavia taustatekijöitä on pyritty selittämään erilaisista näkökulmista sanallisin menetelmin.
Ensimmäisen maailmansodan käsittely pysyi lähes muuttumattomana koko tutkimusajankohdan ajan. Tämä merkitsi sitä, että 1920- ja 1930-luvuilla kirjoitetut oppikirjojen tekstit säilyivät muuttumattomina 1960-luvulle asti, vaikka uutta tutkimusmateriaalia olikin jo kirjoittajien käytettävissä. Sotaa kuvattiin oppikirjoissa negatiivisena ja pahana asiana. Maailmansodan uudenlainen luonne, sen tuhoisuus ja armottomuus tuotiin esille. Vaikka oppikirjat eivät syyllistäneet suoraan yhtäkään valtiota sotaan, pidettiin Versailles'n rauhansopimusta Saksalle liian ankarana ja kohtuuttomana. Oppikirjoista heijastuikin saksalainen revisionistinen näkökulma, jonka mukaan Saksaa ei voitu yksinään pitää syyllisenä suursotaan. Saksalaisystävällisyyteen vaikutti Suomen ja Saksan väliset pitkäaikaiset kulttuuriyhteydet sekä poliittiset syyt.
Rauhanaatteeseen ja Kansainliittoon suhtauduttiin kaikissa oppikirjoissa positiivisesti. Aivan 1920-luvun alussa oli nähtävissä pessimistinen näkökulma Kansainliiton mahdollisuuksiin rauhan säilyttämiseksi maailmassa. Vuodet 1926-1931 olivat vahvimman Kansainliitto-optimismin aikaa ja se näkyi myös oppikirjoissa. Toisen maailmansodan alettua kaikissa oppikirjoissa todettiin Kansainliiton menettäneen merkityksensä.
Ensimmäisen maailmansodan ja Kansainliiton käsittelyyn oppikirjoissa oli löydettävissä monenlaisia taustatekijöitä. Oppikirjan kirjoittajien yhteiskunnallinen ja poliittinen asema sekä koulutustausta, kouluhallinnon ohjaus, yleiset kasvatusperiaatteet, aikaisempi historiantutkimus, maamme sisä- ja ulkopoliittinen asema sekä kansainvälinen tilanne olivat tekijöitä, jotka kaikki vaikuttivat oppikirjojen tapaan tarkastella historiallisia tapahtumia.