TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
JÄRVINEN, VEIJO O.T.: Vilnan kysymys Ison-Britannian politiikassa 1919-1923
Laudatur-tutkielma, 184 s, 19 liites.
Yleinen historia
Maaliskuu 1996
Tutkimukseni tarkoituksena on ollut selvittää Ison-Britannian ulkopolitiikan suhtautumista Puolan ja Liettuan väliseen kiistaan Vilnan kaupungin ja kuvernementin omistuksesta ensimmäisen maailmansodan jälkeen, vuosina 19191923. Tavoitteena on ollut hahmottaa kriisi osana kansainvälisen suurpolitiikan kenttää, jolloin huomio on kiinnitetty paitsi Ison-Britannian Liettuan ja Puolan -politiikkaan, myös laajemmin brittien Venäjän-politiikkaan ja sen muutoksiin ja osa-alueisiin (reunavaltiopolitiikka, interventiopolitiikka, kauppapoliittiset tavoitteet jne.) Laajan yleiskuvan hahmottamiseksi tutkimusaihetta on lähestytty toisaalta ajallisesti melko kaukaa, mutta kuitenkin etupäässä ensimmäisen maailmansodan ajoilta lähtien, toisaalta tutkimuksessa on pyritty huomioimaan kaikki tilanteen kehittymiseen olennaisesti vaikuttaneet kansainvälisen politiikan tuolloiset voimatekijät, kuten Ranska, Saksa ja tietenkin myös Kansainliitto, jossa Vilnan kysymystä käsitellään tiiviisti lokakuusta 1920 alkaen, jolloin puolalaiset olivat jo käytännössä ratkaisseet Vilnan kysymyksen sotilaallisesti omaksi edukseen. Koska kysymys Vilnan omistuksesta tosiasiassa ratkeaa Puolan ja Neuvosto-Venäjän sodan lopputuloksen myötä on näiden kahden maan keskinäisten suhteiden merkitys huomioitu myös varsin korostetusti.
Tärkeimmät lähteeni ovat olleet Olavi Hovin väitöskirja: The Baltic Area in British Policy 1918-1921. Vol. I (1980), A.E. Sennin The Great Powers, Lithuania and the Vilna Question 1920-1928 (1966), Cienciala-Komarnickin From Versailles to Locarno. Keys to Polish Foreign Policy 1919-1925 (1984) sekä Piotr S. Wandyczin Soviet-Polish relations 19171921 (1969). Alkuperäismateriaalin puolelta on osaan tutkimusta käytetty mm. Ison-Britannian ulkoministeriön mikrofilmisarjaa FO 371 (General Correspondence, Political/ Baltic States 1919-1925) sekä Liettuan hallituksen ja Liettuan Lontoon tiedotustoimiston julkaisuja.
Keskeisimmät tutkimustulokseni korostavat mielestäni Ison-Britannian ulkopolitiikan voimattomuutta tilanteessa, jossa briteillä ei ole mahdollisuutta turvautua sotilaalliseen voimaan suhteellisen kaukaisella alueella, keskellä juuri Venäjästä irronnutta reunavaltioketjua, missä Saksalla, Venäjällä ja Ranskallakin oli suuremmat intressit kuin briteillä. Myös Kansainliiton heikkous tulee Vilnan kysymyksessä selkeästi esille.