TURUN YLIOPISTO
Historian laitos
JÄRVELÄINEN, KATARIINA: Viktoriaaninen ja moderni nainen Agatha Christien salapoliisiromaaneissa 1920- ja 1930-luvulla.
Tutkielma, 126 s.
Yleinen historia
Maaliskuu 2001
Tavoitteena tässä työssä on tutkia, miten Agatha Christie on kuvannut vanhan ja uuden naisihanteen, viktoriaanisen ja modernin naisen, salapoliisiromaaneissaan 1920- ja 1930-luvulla, minkälaisia ominaisuuksia hän liittää heihin ja kumpaa hän suosittelee esikuvaksi lukijoilleen. Samalla tutkimuskohteena on se, miten nämä naiskuvat heijastavat todellista maailmaa ja aikakauden muutoksia.
A1kuperäislähteinä on käytetty 26 Agatha Christien salapoliisiromaania, jotka kaikki on julkaistu vuosina 1920-1939. Myös kirjailijan omaelämäkertaa on käytetty apuna. Tärkeimmät tätä aihetta käsitelleet tutkimukset ovat olleet M. VIPONDin ja Marty S. KNEPPERin artikkelit, jotka edustavat naistutkimuksen näkökulmaa ja sivuavat samalla myös historiantutkimustakin sekä Säde VAINIOn historiantutkimuksen näkökulmaa edustava teos. Merkittävää tietoa naisen asemasta ja naisihanteesta 1920- ja 1930-luvulla tarjoavat myös Martin PUGHin ja Billie MELMANin teokset.
Tutkielma osoittaa, että Christien dekkarit pyrkivät lieventämään uuden naisihanteen uhkaavuutta perinteisiä arvoja kohtaan ja korostamaan, että se ei ole lopulta kovinkaan kaukana perinteisestä naisihanteesta. Koska Christie oli kahden aikakauden kasvatti, hän toisaalta ihannoi kirjoissaan viktoriaanista naista, mutta samalla hän myöntää muutoksen tarpeellisuuden ja esittää modernin naisen vapaana ja toimeliaana miehisessä maailmassa. Vaikka alkuasetelmissa nämä kaksi naistyyppiä ovat mahdollisimman kaukana toisistaan, käy dekkareiden lopussa ilmi, että he ovat pohjimmiltaan hyvin samankaltaisia: modernisuus on vain pintasilausta, joka karisee pois iän ja kokemuksen myötä.
1920- ja 1930-luku oli muutoksen aikakautta, ja Christie pyrkii dekkareissaan osoittamaan, että perinteiset arvot ja elämäntavat eivät ole loppujen lopuksi sittenkään kadonneet ja että kaikki uusi ei aina ole pahasta. Samalla hän korostaa, että viktoriaaniset arvot ja ihanteet eivät ole aina niin toimivia kuin monet kuvittelevat paljastamalla toisinaan viktoriaanisen naisen murhaajaksi. Vaikka perinteiset arvot aina lopuksi voittavat muutoksen tuulet Christien dekkareissa, on Christien sympatia silti modernin naisen puolella. Hän täyttää kirjansa toimeliailla, energisillä ja itsenäisillä naisilla, jotka -huolimatta siitä, että vaihtavat iloiten vapaan elämänsä avioliittoon kaikissa tapauksissa - eivät ole miehistä riippuvaisia, ovat he sitten nuoria tai vanhoja, ja jotka pärjäävät ankarissakin olosuhteissa avartamalla naisen elämänpiiriä joko täysin peittelemättä tai sitten verhoutumalla viktoriaanisten arvojen suojiin käyttämällä naisellisia keinoja. Christien naishahmot ovat omaksuneet Christien tapaan viktoriaaniset arvot ja asenteet mutta samalla he ovat aikakauden hengen mukaisesti muutoksen puolestapuhujia - kunhan se muutos ei ole liian radikaali eikä ristiriidassa viktoriaanisen arvomaailman kanssa. Christie tarjoaa dekkareissaan keskiluokalle turvallisen maailman, jossa kukaan ja mikään ei uhkaa perinteisiä arvoja, vaikka muutosta tapahtuukin, ja jossa ristiriidat eivät koskaan ole niin jyrkkiä kuin voisi aluksi kuvitella. Siten tutkielma vahvistaa aiempien tutkimusten tuloksia.